Tieteen ja median vuoropuhelu onnahtelee Tutkijoita pelottaa räväkkä otsikointi, toimittajia harmittaa sulkeutuneisuus

Epämuodostumia koeputkilapsilla? Autismia rokotetuilla lapsilla? Yksinhuoltajaäitien pojista rikollisia? Uutisotsikot saavat lääketieteen ammattilaiset joskus ällistymään - jopa huolestumaan. Miten suhtautua oudon kuuloisiin väittämiin, joiden todenperäisyyttä pelästyneet potilaat kohta tulevat vastaanotolla tivaamaan.

Kansleri Eero Vuorio muistuttaa, että tieteentekijälle tutkimustulosten julkistaminen on yhtä tärkeää kuin itse tutkimuskin.

- Tieteellisten tulosten julkistaminen merkitsee tutkijalle ensisijaisesti vuoropuhelua tiedeyhteisön sisällä. Esimerkiksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta on antanut ohjeita tieteellisen tiedon hyvästä julkaisemistavasta. Pienimpiäkin yksityiskohtia säätelevät ohjeet voivat vaihdella tieteenaloittain, ja tieteellisillä julkaisuilla on omia ohjeitaan. Yleiset periaatteet ovat kuitenkin samankaltaiset koko tiedemaailmassa, sanoo Vuorio.

- Sitten kun astutaan populäärijulkisuuden puolelle, tutkija huomaa usein olevansa täysin tuntemattomalla maaperällä.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana toimiva Vuorio sanoo, että tieteen ja median käyttämän kielen erilaisuus vie kaksi tietoa käsittelevää ammattikuntaa joskus väistämättä törmäyskurssille.

- Tutkijat mieltävät usein viestijän roolinsa jäävän vain tiedemaailman sisälle. Populaarijulkisuus koetaan tieteen tekemisen kannalta toissijaisena, sanoo Turun yliopiston kansleri Eero Vuorio.

Lääkärilatinaa vai tyhjää lätinää?

Tieteen ja median suhde, tutkimusetiikka tiedeviestinnässä ja tiedekasvatus puhuttivat tieteentekijöitä ja viestijöitä Tiede tutuksi -seminaarissa Oulun yliopistossa pari viikkoa sitten.

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston organisoimassa tilaisuudessa puhunut Eero Vuorio harmittelee, että tutkijoiden viestintäkoulutuksessa on nykyisessä tietoyhteiskunnassakin yhä puutteita.

- Erityisesti meille tutkijoille tuottaa vaikeuksia ymmärtää median pelisääntöjen vaatima räväkkä otsikointi, Vuorio hymähtää.

Oman haastattelun otsikointi jysäyttää kahvin väärään kurkkuun, eikä säikähdykseltä tokene aina huomaamaan, että uutisjuttu sinänsä on yleensä aivan asiallinen ja faktoiltaan todenmukainen. Vuorio muistuttaakin, että media pidättää aina itsellään oikeuden otsikointiin. Otsikko pyrkii tiivistämään asian ja houkuttamaan ihmisiä uutisen ääreen.

Tutkijoille ei aina ole selvää, voiko antamansa haastattelun tarkistaa ennen julkaisemista. Entä mitä tapahtuu kommenteille, joita saatetaan irrottaa asiayhteyksistään. Toimittajat taas harmittelevat tutkijoiden "piiloutumista" vaikeaselkoisen kielensä ja ammattitermistön suojaan.

Ajoittain epäselvyyttä syntyy esimerkiksi tutkimustiedon oikeasta julkistamisajankohdasta.

Monet kansainväliset lehdet asettavat tiukkoja rajoituksia tulossa olevan artikkelin sisältämän tiedon julkaisuvapaudelle. Toisaalta tieteellisissä kongresseissa on totuttu esitelmissä kertomaan myös julkaisemattomia tietoja, joiden katsotaan näin jäävän vielä vain tiedeyhteisön sisälle. Populäärimedian toimittajia kuitenkin istuu myös tieteellisissä kongresseissa, eikä julkistamisrajoituksia aina tuoda riittävän selvästi esille.

Kunnollisia pelisääntöjä ei Suomessa ole saatu siihenkään, mikä rooli julkisin varoin tiedettä tekevillä tutkijoilla on tutkimustulostensa saattamisessa kansalaisyhteiskunnan käyttöön.

- Tutkimuseettinen neuvottelukunta on ensi vuonna päättänyt paneutua tieteen ja median vuorovaikutuksen parantamiseen; tarkoitus on järjestää aiheesta ainakin seminaari, Vuorio kertoo.

Viestinnän pelisääntöjä: www.laakariliitto.fi/etiikka/liiton_ohjeet/ tiedotussuositus1.html