Tsunamin jälkihoidosta kysely Viidennes evakuoiduista otti itse yhteyttä kuntaan
Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen tehtyjen selvitysten perusteella arvioidaan, että 10-20 prosenttia katastrofialueelta evakuoiduista on ollut psyykkisen jälkihoidon tarpeessa. Arvio pohjautuu kunnille tehtyyn kyselyyn.
Kunnissa hämmennystä herätti ministeriön kehotus, että kunnat ottaisivat yhteyttä alueelta evakuoituihin ja omaisensa menettäneisiin, elleivät he itse sitä tee. Yhteydenotolla haluttiin varmistaa heille mahdollisuus psykososiaaliseen apuun. Ministeriö antoi kuntien käyttöön listan evakuoiduista, kadonneista ja kuolleista.
Vajaa viidennes evakuoiduista on ottanut itse yhteyttä kunnan viranomaisiin. Yli puoleen evakuoiduista yhteyttä ottivat kunnan viranomaiset. Noin neljännekseen yhteyttä ei ollut saatu.
Evakuoitujen ohjautumista avun piiriin selvitettiin lähettämällä kysely niihin 74 kuntaan, joihin kotiutettiin katastrofialueelta enemmän kuin viisi ihmistä. Tällaisissa kunnissa asui yhteensä 2 100 evakuoitua. Kyselyyn vastasi 60 kuntaa.
Kunnat olivat saaneet kontaktin yhteensä noin 1 300:aan evakuoituun. Vajaat 650 ihmistä on ilmoittanut haluavansa palveluja tai heidät on ohjattu niihin. On kuitenkin mahdollista, että sama ihminen on kirjautunut lukuun useita kertoja.
- Heidän osaltaan emme kuitenkaan tiedä, onko kyseessä ollut kriisiavun tarve vai esimerkiksi käynti terveyskeskuslääkärillä pelkän fyysisen vamman takia. Näistä luvuista ei missään tapauksessa selviä, kuinka moni tarvitsee psykososiaalisia palveluja, toteaa vs. ylilääkäri, LT Sami Pirkola Stakesista.
Evakuoiduista vajaat parisataa ei tuntenut tarvitsevansa palveluja tai kieltäytyi jälkihoitoa koskevista jatkotoimista. Runsaat 300 arvioi, ettei tarvitse palveluja, mutta aikoi ottaa yhteyttä tarvittaessa myöhemmin. Palvelutarpeen arviointi oli kyselyä tehtäessä kesken noin 200 henkilön osalta.
Pirkolan mukaan lukuihin sisältyvät todennäköisesti myös yhteydenotot onnettomuudessa omaisiaan menettäneihin. Kunnissa apua ei yleensä erikseen tilastoitu, joten tiedot perustuvat usein jälkikäteisiin arvioihin.
Psykososiaalisten palvelujen käytöstä odotetaan tarkempaa tietoa myöhemmin tehtävästä rekisteriseurannasta.
Aiemman kyselyn mukaan neljä viidestä kunnasta arvioi sekä psykososiaalista apua koskevan osaamisen että avun antajien määrän kunnassa riittäväksi. Tilanne ei kuitenkaan näytä yhtä valoisalta, kun sitä katsoo toisesta näkökulmasta: noin 900 katastrofialueelta kotiutettua asuu kunnissa, joissa resurssit eivät kunnan oman arvion mukaan riittäneetkään.
Kunnissa paljon hämmennystä
Sami Pirkolan mukaan tsunamin jälkihoito aiheutti kunnissa epätietoisuutta. Hämmennystä herätti varsinkin ministeriön kehotus, että kunnat ottaisivat itse yhteyttä evakuoituihin.
- Kunnissa on käyty keskustelua siitä, missä määrin traumaattisia tapahtumia saa palauttaa mieleen, minkälaisissa tilanteissa uhriin saa ottaa yhteyttä, ja miten toimia, ettei tule aiheuttaneeksi haittaa, Sami Pirkola sanoo.
Hänen mukaansa epätietoisuus näkyy esimerkiksi siinä, kuinka paljon kuntien toimintatavat yhteydenotossa ovat vaihdelleet. Toisissa kunnissa evakuoiduille on lähetetty kirje, toisissa on päädytty pelkkään lehti-ilmoitukseen tai muuhun julkiseen tiedottamiseen. Osa kunnista ei ole halunnut "tyrkyttää" apua. Henkilökohtaisia yhteyksiä ei ole otettu edes kirjeitse "ettemme tekisi vahinkoa" tai koska se "ei ole kriisityön periaatteiden mukaista".
Kuntien näkemyksen mukaan avun tarvetta on ollut odotetussa määrin, ehkä jopa hiukan vähemmän: "Kriisiryhmä toimi aluksi, mutta siihen ei ollut kukaan yhteydessä."
Muutamassa kunnassa ministeriön lähettämät nimilistat joko katosivat kokonaan tai löytyivät liian myöhään, mikä sai vastaajat kritisoimaan päätöstä lähettää listat kuntien sosiaalijohtajille.
