Tuhat tykkäystä työuupumukselle

Anumari Karlssonin ­Facebook-päivitys sai ­myönteisen palautteen ryöpyn kollegoilta.

Tuhat tykkäystä ja hurjasti kiitosta ja kannustusta kollegoilta. Eikä yhtään kehotusta hankkiutua hoitoon.

Työterveyslääkäri Anumari Karlsson jakoi työuupumukseen ja unettomuuteen liittyvistä tunteista kertovan kaunokirjallisen tekstinsä ensin noin 8 000 lääkärin suljetussa Facebook-ryhmässä. Myöhemmin hän julkaisi sen myös omalla seinällään, josta sitä on jaettu laajasti, myös Lääkärilehden Facebook-sivulle.

– En ole saanut negatiivista palautetta. Kaikki palaute on ollut myötäelävää. Yksityisviesteissä on kerrottu, että tekstini on itkettänyt ja että siihen on voinut samaistua. Tunteet ovat tuttuja monille.

"Miksi en sanonut, että en taida enää jaksaa? Tiedän miksi teen tätä työtä, tiedän että työni on arvokasta. Se on arvojeni mukaista, jokaisen ihmisen kuuluu saada apua, kun sairaus tai vaikka vain pelko siitä iskee tai kun voimat elämänkirjavista syistä hiipuvat. Eikö se koske minua?"

– Kuten aina taiteessa, lukija päättää miten omaelämänkerralliseksi hän tekstin tulkitsee, Karlsson muotoilee.

Karlsson harrastaa kirjoittamista sekä valokuvausta yhdessä miehensä kanssa. Hän kertoo kiteyttäneensä yhteen tekstiin monta uupumisen kokemusta työuransa varrelta. Tekstin lopussa oleva potilastapaus on todellinen, ja sen kertomiseen on potilaan lupa.

– Uskon yksityisyyteen ja oman itsensä suojelemiseen, mutta myös siihen, että kohtaaminen ja jakaminen on tärkeää.

Väsymys ei ole häpeä

Nuorena lääkärinä Karlsson uupui päivystämiseen.

– Siirryin osa-aikatyöhön jo lasten ollessa pieniä. Se on ollut elämäni parhaimpia ratkaisuja.

Hän ei häpeile kertoa väsymyksestä, unettomuudesta ja työuupumuksesta. Ammattilaisten tuella hän on käsitellyt vaikeita asioita.

– Minulle se ei ole häpeän paikka, vaan oman rajallisuuteni myöntämistä.

Väsymisestä vaietaan usein. Helpompi on kertoa sankaritarinoita, joissa selvitään vaikka 60 potilaasta kuudessa tunnissa.

– Herkästi syntyy sellainen mentaliteetti, että on pakko pärjätä ja heikot sortuu elon tiellä, Karlsson pohtii.

Kirjoitus osui arkaan kohtaan

Aikoinaan Karlsson oli mukana pyörittämässä lastensuojeluyksikköä. Työhön kuului itsestään selvänä osana työnohjaus. Karlsson ihmettelee, miten vähän lääkäreille on tarjolla työnohjausta.

– Koulutuksissa käydään läpi erilaisia keissejä. Harvoin puhutaan siitä, mitä tämä herätti minussa.

Hän arvelee kirjoituksensa osuneen arkaan kohtaan. Jonkinlainen uupumus lienee tuttua monille lääkäreille, vaikka osalle omien rajojen pitäminen onkin luontaisempaa.

– Olen yllättynyt palauteryöpystä. Teksti kannatti ilman muuta jakaa, Karlsson sanoo.