Tupakointi ja lihavuus lisäävät myös silmäsairauksien vaaraa

Väestön ikääntymisen myötä yleistyvät myös silmäsairaudet. Iän tai naissukupuolen tuomaan lisäriskiin ei voida vaikuttaa, eikä esimerkiksi joihinkin lääkkeisiin liittyvää kaihiriskiä voida aina välttää. Niinpä huomio pitäisi kiinnittää sellaisiin riskitekijöihin, joihin voidaan vaikuttaa. Tärkeimmät näistä ovat tupakointi ja lihavuus. Aihetta käsiteltiin mm. yleisöluennolla Silmälääkäriyhdistyksen syyskoulutuspäivillä Helsingissä.

- Tupakointi kolminkertaistaa kaihiriskin ja lihavuus kaksinkertaistaa. Ne ovat myös silmänpohjan ikärappeuman merkittäviä riskitekijöitä, toteaa dosentti

Kari Krootila

Pahin vaara on niillä, jotka ovat aloittaneet tupakoinnin varhain ja polttaneet runsaasti. Tupakoinnin lopettaneillakaan riskitaso ei palaa tupakoimattomien tasolle. Hyvin lihavilla erityisesti kuorikerroksen kaihin vaara on yli kolminkertainen. Riskiä lisää myös runsasrasvainen ja lihapitoinen ruokavalio. Näihin vaaratekijöihin puuttuminen auttaisi vähentämään myös kohonneen verenpaineen ja sen lääkityksen tuomaa lisäriskiä.

Silmänpohjan ikärappeumaan on yhdistetty krooninen inflammaatio, jolla on vahva geneettinen tausta. Näillä henkilöillä tupakointi ja lihavuus ovat erityisen vaarallisia.

- Kun jo nyt ikärappeuma on yleisin näkövammaisuuden syy vanhusikäluokissa, jotka eivät tupakoi ja joissa lihavuus ei ole kovin yleistä, mikä mahtaakaan olla tilanne tulevaisuudessa, toteaa silmätautiopin professori

Tero Kivelä

Kaihileikkaus on tehokas hoito, jonka kustannusvaikuttavuus on Kivelän arvion mukaan terveydenhuollon parhaita. Sen sijaan silmänpohjan ikärappeuman yleisempään muotoon, kuivaan ikärappeumaan, ei ole hoitoa lainkaan. Harvinaisempaa, usein nopeasti etenevää nesteistä ikärappeumaa hoidetaan suoralla laserhoidolla ja fotodynaamisella hoidolla, joiden kohteena on uudissuonimuodostus keskeisen näön alueella. Hoidon ajoituksen on osuttava varsin kapeaan ikkunaan, ja näillä hoidoilla pystytäänkin hoitamaan vain noin neljännes potilaista.

Viime keväänä markkinoille tuli uudenlaiseen mekanismiin pohjautuva hoito, verisuonikasvutekijän estäjä pegaptanibi, jota annetaan ruiskeena lasiaiseen. Teho on lyhytaikainen, ja hoito uusitaan 6 viikon välein. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että hoito voitaisiin lopettaa jossain vaiheessa, joten aloittamispäätös vaatii harkintaa. Hintaa hoidolle kertyy 10 kaihileikkauksen verran - tosin näkövammaisen hoivantarve tulee varmasti kalliimmaksikin.

- Toistaiseksi verisuonikasvutekijän estäjää annetaan lähinnä silloin, kun muut hoitovaihtoehdot eivät sovi ja potilaalla on jo toisen silmän näkö mennyt, sanoo Tero Kivelä.

Käytännössä ainakaan huonokuntoiset vanhuspotilaat tuskin tätä hoitoa haluavatkaan. Tulevaisuudessa antiangiogeenisia lääkkeitä luultavasti yritetään kehittää pitkävaikutteisemmiksi, niin että antokertoja voidaan vähentää. Silmänsisäiseen hoitoon liittyvän tulehdusvaaran välttämiseksi olisi saatava uusia antomuotoja.

Vuonna 2005 Näkövammarekisteriin kirjattiin 1 200 uutta potilasta silmänpohjan ikärappeuman vuoksi, ja näiden henkilöiden iän mediaani on yli 80 vuotta. Tutkimuspäällikkö

Matti Ojamo

- Asiaan liittyy asenneongelma. Pidetään luonnollisena, että iän myötä näkö ja kuulo heikkenevät. Silmänpohjan ikärappeuma on kuitenkin sairaus, ja sen oireet pitäisi tunnistaa ja hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon, sanoo Ojamo.