Ulkomaille hoitoon hakeutumisesta odotetaan selvempiä sääntöjä

Milloin potilas voi etsiytyä hoidettavaksi toiseen EU-maahan ja kuka hoidon maksaa? Kuka vastaa toisessa EU-maassa annetun hoidon laadusta? Mistä potilas saa korvauksen vahinkotapauksissa?

EU:ssa kysytään taas samoja kysymyksiä, joita on setvitty vuosia EY-tuomioistuimessa yksittäisissä potilastapauksissa. Nyt näistä kysymyksistä halutaan kattavammat säädökset, ja EU:ssa valmistellaan ehdotusta terveyspalveludirektiiviksi.

- Minimissään terveyspalveludirektiivillä pyritään säätelemään ainakin potilaiden liikkuvuutta, arvioi Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija

Jukka Siukosaari

Vaikka potilaiden mahdollisuutta hakea hoitoa toisista EU-maista säätelevätkin jo monet EY-tuomioistuimen päätökset, ovat päätökset samalla synnyttäneet lukuisia uusia esimerkiksi vastuisiin ja valvontaan liittyviä kysymyksiä, joihin nyt toivotaan vastauksia.

Alun perin terveyspalveluista piti säätää yleisellä palveludirektiivillä. Alan hankalat erityiskysymykset uhkasivat kuitenkin kaataa koko direktiivin ja kaikki terveyspalvelut jätettiin äskettäin hyväksytyn palveludirektiivin ulkopuolelle.

Lääkäriliiton mielestä terveyspalveludirektiiviä tarvitaan:

- Potilaiden ja lääkärien liikkuminen yli rajojen on realiteetti ja kannatettavaa, ja jotta voidaan liikkua selkeillä pelisäännöillä ja turvallisesti, tarvitaan Eurooppa-tasoista lainsäädäntöä, Siukosaari toteaa.

Kuka vastaa palvelujen laadusta?

Rajat ylittävään terveydenhuoltoon liittyy kuitenkin paljon riskejä ja ongelmia, kuten potilasturvallisuuden ja hoidon laadun varmistaminen, vastuukysymykset ja tietosuoja.

Direktiivissä pitäisi ratkaista monia käytännön kysymyksiä. Miten potilas esimerkiksi varmistaa, että saa korvauksen hoidosta, jota lähtee hakemaan toisesta EU-maasta?

- Oikeustapaukset tekevät jo nyt eron poliklinikkahoidon ja sairaalahoidon välillä. Lääkäriliiton mielestä pelkän lähetteen pitäisi riittää poliklinikkahoitoon, sairaalahoitoon sen sijaan tarvittaisiin myös lähettävän terveydenhuoltojärjestelmän maksusitoumus, kertoo Siukosaari.

Sen sijaan direktiivillä ei voida ratkaista kysymystä, pitäisikö lähettävän organisaation pystyä osoittamaan potilaalle jonkinlainen "kumppanuussairaala".

- On aika mahdoton ajatus, että potilas voisi mennä hoitoon minne tahansa ja lähettävä organisaatio kantaisi vastuun hoidon laadusta, Siukosaari sanoo.

Hänen mukaansa ajan mittaan tarvittaisiinkin yhteinen eurooppalainen potilasvakuutusjärjestelmä. Sen toteutuminen on kuitenkin vielä kaukana.

EY-tuomioistuimen päätösten mukaan hoitoa ulkomailta voi hakea, jos hoito kotimaassa viivästyy kohtuuttomasti. Kohtuutonta viivästymistä ei ole kuitenkaan mitenkään määritelty yhtäpitävästi eri maissa.

Yleistä palveludirektiiviä käsiteltäessä käytiin ankaraa kädenvääntöä ns. alkuperämaaperiaatteesta. Sen mukaan esimerkiksi Suomeen tulevat ulkomaiset palveluyrittäjät olisivat voineet toimia täällä osittain oman maansa lakien mukaan, mikä olisi heikentänyt suomalaispotilaiden oikeusturvaa.

Siukosaaren mukaan alkuperämaaperiaate saattaa nousta esiin uudelleen, mutta sen toteutumiseen hän ei usko.

- Lääkäriliiton mielestä järjestelmän on oltava sellainen, ettei Suomessa hoitoon hakeutuvan potilaan tarvitse miettiä, mistä yritys on lähtöisin, vaan säännöt ovat kaikille samat.

Samasta syystä direktiivissä pitäisi liiton mielestä ottaa kantaa myös telelääketieteen vastuisiin.

Lääkäreille uusia työmahdollisuuksia

Potilaiden lisäksi myös lääkärien odotetaan saavan direktiivin avulla lisää liikkumavaraa eurooppalaisilla työmarkkinoilla.

- Lääkärit voivat jo nyt toimia unionin alueella ammatinharjoittajina, mutta direktiivi mahdollistaisi myös toimimisen suuremman mittakaavan yrittäjänä. Suomessa perustetun yrityksen palveluja voitaisiin viedä muihin EU-maihin, Siukosaari sanoo.