Ura urkeni Yhdysvalloissa
Kolme suomalaislääkäriä kertoo tarinansa Yhdysvalloista.
Maija Kiuru
Erik Litonius
Maria Haanpää
Suomalaiset lääkärit muuttavat Yhdysvaltoihin useista syistä. Yksi lähtee luomaan tutkijan uraa, toinen muuttaa tuhansien kilometrien päähän rakkauden perässä. Vaikka suomalaislääkäreiden määrä Yhdysvalloissa on vähentynyt viime vuosina, THL:n tilastojen mukaan vuonna 2014 heitä asui maassa 63.
Kysyimme kolmelta lääkäriltä heidän urapoluistaan ja kokemuksistaan Kalifornian paahtavan auringon alla.
LL, LT, dosentti, ihotautien ja ihopatologian erikoislääkäri Maija Kiuru
•Lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Valmistui 2005.
•Suomessa työkokemusta mm. Kallion terveysasemalta Helsingissä. Mukana professori Lauri Aaltosen tutkimusryhmässä 2000–2005.
•Muutti New Yorkiin rakentamaan tutkijalääkärin uraa 2005.
•Muutti New Yorkista Kaliforniaan 2014. Työskentelee nyt ihotautien ja ihopatologian apulaisprofessorina University of California Davisissa Sacramenton kaupungissa.
•Naimisissa ja kolme lasta.
Perhe muutti suunnitelmat
Maija Kiurun post doc -matka Yhdysvaltoihin on venähtänyt jo 12 vuoden mittaiseksi. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 2005 saatuaan paikan New Yorkista Cornellin yliopistosta. Alkuperäinen ajatus oli, että post doc -pestin jälkeen hän palaisi Suomeen, mutta toisin kävi.
– Jäinkin Yhdysvaltoihin, perustin perheen, erikoistuin ja jatkoin tutkimustyötä, luettelee Kiuru.
New Yorkissa Cornellin yliopistosairaalassa hän suoritti ihotautien erikoistumiskoulutuksen ja ihopatologian suppean erikoistumiskoulutuksen. Erikoistumisohjelmaan hakeminen edellytti laajoja United States Medical Licensing Examination (USMLE) -tenttien tekemistä. Kolme USMLE-tenttiä, kukin pituudeltaan 8–16 tuntia, testaavat prekliinisen ja kliinisen vaiheen lääketieteen opintoja. Tehtävät ovat monivalintatehtäviä ja kysymykset erittäin yksityiskohtaisia.
– Amerikkalaiset lääketieteen opiskelijat tekevät kaksi ensimmäistä testiä tavallisesti 2. ja 4. opiskeluvuonna, hän kertoo.
Ulkomailla opiskelleen täytyy hyväksyttää suoritetut lääketieteen opinnot hakemalla Educational Commission for Foreign Medical Graduate -sertifikaattia.
– Erikoistumiskoulutushakemukseen liitetään vielä vähintään kolme suosituskirjettä ja kirjoitelma itsestä. Vain osa hakijoista valitaan haastatteluihin. Joillekin erikoisaloille on vaikea päästä. Ihotaudit on yksi sellaisista, mutta erityisen haastavaa se on ulkomailla opintonsa suorittaneelle.
Kliinikon työtä Kiuru on tehnyt Yhdysvalloissa vuodesta 2008. Ensin hän työskenteli ihotauteihin erikoistuvana lääkärinä ja vuodesta 2014 lähtien ihotautien ja ihopatologian erikoislääkärinä. Parhaillaan hän työskentelee University of California Davisissa Sacramenton kaupungissa. Kiurun työviikot ovat pitkiä ja monipuolisia.
– Tavalliseen viikkoon kuuluu potilasvastaanottoa, kudosnäytteiden tutkimista, tutkimuksen tekoa ja erikoistuvien lääkärien ja lääketieteen opiskelijoiden opettamista. Lisäksi vedän omaa tutkimusryhmää, kirjoitan apurahahakemuksia ja käsikirjoituksia.
Kiurun tutkimusryhmä tutkii periytyviä ihosairauksia ja pyrkii löytämään uusia biomarkkereita varhaisvaiheen melanooman diagnostiikkaan.
– Minua motivoi uuden oppiminen, uusien löytöjen tekeminen ja ihmisten auttaminen, hän summaa.
Kiurun mukaan työnteon merkitys on Yhdysvalloissa suurempi kuin Suomessa. Moneen asiaan kuitenkin liittyy byrokratiaa enemmän. Toimintojen taloudellista kannattavuutta arvioidaan säännöllisesti ja näkyvästi. Tämä pätee myös yliopistosairaaloihin, joissa pyritään kartuttamaan voittoa.
Erikoislääkäri saa korkeampaa palkkaa kuin Suomessa. Erikoisalasta riippuen se voi olla useita satoja tuhansia dollareita. Erikoistumisvaiheessa lääkärin palkka on vielä Suomen tasolla tai alhaisempi.
Ura Yhdysvalloissa ei synny Kiurun mukaan helposti, vaan siihen vaaditaan kovaa työtä. Jo post doc -kaudelta vaaditaan paljon. Esimerkiksi aiheen tai alan tutkinnan valinta post doc -vaiheeseen vaikuttaa ratkaisevasti tutkimuksen tekoon tulevaisuudessa.
– Selvitä, minkälainen maine ryhmänjohtajallasi on mentorina ja kuinka tuottelias hän on. Vieraile tutkimusryhmissä tai juttele ryhmän post docien kanssa ennen päätöksen tekoa.
Kiurun mukaan perheellisten tai sellaiseksi aikovan kannattaa huomioida tarkasti elinkustannukset, puolison työmahdollisuudet ja lasten koulumahdollisuudet.
– Äitiyslomien pituus on hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Sain kaksi lasta erikoistumisaikana, jolloin äitiysloman pituus oli 6 viikkoa. Kolmannen lapsen sain erikoislääkärinä, ja loman pituus oli tuolloin 3 kuukautta.
LL, LT, anestesiologian erikoislääkäri Erik Litonius
•Lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa.
•Työskenteli aiemmin erikoislääkärinä Töölön sairaalassa.
•Muutti post doc -tarjouksen perässä Yhdysvaltoihin, mutta pesti vaihtui päätoimiseksi kliiniseksi työksi.
•Työskenteli Visiting Assistant -professorina University of California San Fransiscossa.
•Naimisissa ja kaksi lasta.
•Muutti takaisin Suomeen vappuaattona.
Koulutustaustasta haittaa uran luomisessa
Erik Litonius etsi väitöskirjan valmistumisen jälkeen post doc -paikkaa, jolloin väitöskirjaohjaaja, emeritusprofessori Per Rosenberg esitteli hänet UCSF:n anestesiologian professori Pekka Talkeelle. Kahden vuoden pitkällisen prosessin jälkeen Litonius päätti muuttaa perheineen Yhdysvaltoihin.
– Yliopiston puolelta post doc -tarjous vaihtui päätoimiseen kliiniseen työhön, joka oli mahtava mahdollisuus oppia, miten anestesiaa tehdään muualla.
Yhdysvalloissa selvisi nopeasti, että anestesialääkärin työpäivän pituus on huomattavasti pidempi kuin Suomessa. Työtahti yliopistosairaalassa oli myös nopeampi.
– Päivystäminen on järjestetty kuitenkin Suomea järkevämmin. Yöpäivystäjät tulevat töihin illaksi ja seuraava päivä on vapaa.
Kliininen työ on samanlaista kuin Suomessa eli leikkauspotilaiden anestesiaa. Yliopistosairaalassa opetetaan erikoistuvia lääkäreitä, jotka hoitavat nukutukset erikoislääkärin ohjauksessa ilman anestesiahoitajaa. Myös Litoniuksen työajasta kolmannes kului anestesian hoitamiseen yksin, mikä opetti arvostamaan suomalaista lääkäri–hoitaja-työparityöskentelyä.
– Koin tämän aluksi haastavana, koska olin tottunut suomalaiseen lääkäri–hoitaja-työparijärjestelmään. Kun sisäistin uuden toimintatavan, huomasin sen olevan mieluisaa, koska anestesian sai hoitaa haluamallaan tavalla.
Suomalaisen erikoislääkärikoulutuksen turvin Litoniuksella oli mahdollisuus tehdä kliinistä työtä Kaliforniassa maksimissaan kolme vuotta. Vierailevan tähden työntekoa rajoitti kuitenkin vierailuluvan valvontavaatimus.
– En saanut olla alani ainoa erikoislääkäri talossa. Tämä käytännössä merkitsi sitä, etten voinut yöpäivystää. Muuten työtehtävä ja palkkaus olivat samanlaisia kuin muilla paikallisilla.
Suomalaislääkärien mahdollisuudet tehdä kliinistä työtä vaihtelevat Yhdysvalloissa osavaltioiden välillä, mutta myös erikoisaloittain.
– Jos olisin jäänyt San Franciscoon, minun olisi pitänyt suorittaa samat USMLE-tentit kuin amerikkalaiset lääketieteen opiskelijat ja hakea Kalifornian osavaltion lääkärin lisenssiä.
Litonius jatkaa, että vaikka suomalaislääkäreiden maine on Yhdysvalloissa hyvä, silti siellä ollaan epäluuloisia muualta tulevia kohtaan.
– Siellä, kuten Suomessa, ollaan hieman epäluuloisia muiden maiden lääkäreiden ammattitaitoa kohtaan. Koin, että koulutustaustani olisi selvästi haitannut mahdollista yhdysvaltalaista uraa.
Vaikka Litonius perheineen viihtyi Yhdysvalloissa, päättivät he muuttaa takaisin Suomeen 2,5 vuoden jälkeen.
– Oli lähellä, että olisimme jääneet pysyvästi maahan. Lopulta korkeat asuinkustannukset ja huonot yhteiskuntarakenteet saivat palaamaan Suomeen.
Jos suunnittelee post doc -pestiä Yhdysvalloista, kannattaa kotiläksyt tehdä kunnolla ja pitää vaihtoehtoja pöydällä. Kun paikka löytyy ja muutto on ajankohtainen, kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin kollegoihin, Litonius listaa.
– Samassa ura- ja perhetilanteessa olevilta kannattaa selvittää todellista tulotasoa ja elinkustannuksia.
Suomeen palattuaan Litonius on viettänyt aikaa lastensa kanssa, tehnyt satunnaisia anestesiakeikkoja yksityisille palveluntuottajille sekä tehnyt muutaman päivystyksen Töölön sairaalassa. Syyskuussa hän aloittaa opinnot Meilahden teho-osastolla tehohoidon lisäkoulutusohjelmassa.
LL, LT, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Maria Haanpää
•Perusopinnot Oulun yliopistossa, erikoistui Turun yliopistossa.
•Työkokemusta muun muassa Oulun, Helsingin ja Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
•Erikoistumisaikana opintoja myös Britannian Manchesterissä.
•Työskentelee post doc -tutkijana Stanfordin yliopiston syöpägenetiikan laboratoriossa.
•Perheessä kolme lasta ja aviomies.
"Se on kaiken sen vaivan arvoista"
Maria Haanpää on asunut Kalifornian auringon alla, Palon Alton kaupungissa kohta kolmatta vuotta. Matka toiselle mantereelle sai alkunsa, kun Haanpää sai post doc -tutkijan paikan Stanfordin yliopistosta.
Muuttokuorman lisäksi mukana muuttivat työterveyshuollon erikoislääkärinä työskentelevä mies ja kolme lasta.
Perinnöllisyyslääketieteeseen erikoistunut Haanpää työskenteli ennen muuttoa Yhdysvaltoihin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Muutto englanninkieliseen kulttuuriin sujui kuitenkin jouhevasti.
– Erikoistumisaikana olin jakson töissä Britannian Manchesterissä, joten lapset eivät ole ensimmäistä kertaa englanninkielisessä ympäristössä.
Työkulttuuri poikkeaa täysin Suomesta. Haanpää kertoo, että työlle omistaudutaan enemmän. Työpäivät ovat huomattavasti pidempiä ja sähköpostiin pitää pystyä vastaamaan jopa lomalla.
– Pomon sähköposteihin odotetaan vastausta puolen tunnin viiveellä riippumatta kellonajasta. Vastata pitää myös lomalla, joka on useimmiten vain pitkä viikonloppu, hän sanoo.
Suomalainen 40 tunnin työviikko ja kuukauden kesäloma herättävät ainoastaan hilpeyttä Haanpään yhdysvaltalaiskollegoissa.
– On muistettava silti, että 10–12 tunnin työpäivä ei ole aina pelkkää työntekoa, vaan Stanford kannustaa kaikkia urheilemaan. Työnantaja järjestää lounasaikaan liikuntaa, jota tuetaan rahallisesti. Labra hiljeneekin lounasaikaan, kun kaikki menevät omien harrastuksien pariin.
Haanpään pitkät työpäivät yliopistolla kuluvat syöpägenetiikan tutkimusta tehdessä. Laajan potilastietokannan sisältämien näytteiden analysoinnin avulla yritetään löytää syöpäalttiuteen liittyviä muutoksia perimässä. Kliinistä työtä hän ei ole tehnyt Yhdysvalloissa, koska hän ei ole suorittanut USMLE-tenttejä.
– Olen ollut klinikalla "clinical observer" -nimikkeellä, joten olen nähnyt oman alan toimintaa. Eteeni on tullut esimerkiksi mielenkiintoisia syöpäsyndroomia sekä kehitysvammaoireyhtymiä, joihin en törmännyt Suomessa. Lisäksi olen päässyt osallistumaan viikoittaisiin potilaspalavereihin, jotka ovat olleet erittäin opettavaisia.
Stanfordissa satsataan säännöllisen koulutuksen lisäksi huippuluennoitsijoihin. Yliopistolla voi päästä kuulemaan esimerkiksi Nobel-voittajien luentoja. Yliopistolta saa myös monipuolista apua apurahahakemusten tekoon tai esiintymisopetusta.
Yliopisto on kansainvälinen sulatusuuni, jossa työskentelee tai opiskelee hieman vajaat kaksisataa eri kansalaisuutta. Tämä näkyy myös Haanpään lasten koulussa.
– Koululuokalla voi olla parikymmentä kansalaisuutta, joten lapset oppivat kansainvälisyyteen jo pienestä pitäen. Olemme viihtyneet täällä todella hyvin.
Stanfordissa on ollut useita lääkäreitä post doc -tutkijoina Haanpään lisäksi. Ensimmäinen suomalainen lääkäri Haanpään keräämällä nimilistalla on vuodelta 1950. Hän ymmärtääkin paikan suosion, koska sieltä saa jotain erittäin arvokasta mukanaan.
– Vinkiksi tänne haluaville voisin sanoa, että se on kaiken sen vaivan arvoista. Siteeraan nyt yhtä kollegaa, joka kuvasi omaa post doc -jaksoaan näin: "Stanford oli upea kokemus niin ammatillisesti kuin sosiaalisesti, ainutlaatuinen jakso elämässä."
