Väitöskirjasta keinopatteristo kustannusten hallintaan

- Johtamisen näkökulmasta erikoissairaanhoidon kustannukset ovat osin tai jopa lähes isännättömiä, sanoo kauppatieteiden maisteri

Sanna Lauslahti

Väitöskirjaan on Lauslahden mukaan kerätty yksiin kansiin keinopatteristo, jolla kunnat voivat vaikuttaa kustannuksiin. Tutkimuskuntina oli kuusi erilaista HUS:n jäsenkuntaa: Helsinki, Espoo, Kerava, Hyvinkää, Lapinjärvi ja Siuntio.

Keinoja hallita erikoissairaanhoidon kustannuksia on väitöskirjan mukaan runsaasti ja monia niistä voitaisiin käyttää ilman esteitä.

Lauslahti jaottelee keinot kuuteen ryhmään: tarpeisiin ja kysyntään vaikuttamiseen, tarjontaan vaikuttamiseen, käyttötilanteen hallintaan, organisaation kehittämiseen sekä ostaja- ja omistajaohjaukseen.

Omistajaohjaus lapsenkengissä

Lauslahden mukaan kuntien omistaja- ja ostajaohjaus ovat lapsenkengissä. Omistajan ja ostajan ääni jäävät kuulumattomiin.

- Kuntien pitää ottaa jämäkämpi ote HUS:n valtuustossa, ja HUS:n hallituksen roolia tuotanto-organisaation johtavana elimenä pitäisi kasvattaa - kyseessähän on kuitenkin tuotanto-organisaatio, hän sanoo.

Hallituksen tehtävä olisi sparrata johtoa, keskittyä strategiseen linjaukseen ja toteuttaa valtuuston asettamia tavoitteita.

HUS:n hallituksen kokoa olisi hänen mielestään pienennettävä 4-8 jäseneen nykyisestä 17:stä ja jäsenten valinnassa pitäisi korostaa pätevyyttä puoluepolitiikan sijaan.

Hallitusta ei kuitenkaan voi pienentää muuttamatta HUS:n perussopimusta.

- Minusta muutosesitys pitäisi tehdä. Silloin punnitaan, meneekö se läpi vai ei. Voi olla, että se on mahdotonta, mutta toivon poliittisten päätöksentekijöiden näkevän, että se on kaikkien yhteinen etu, Sanna Lauslahti sanoo.

Hänen mukaansa kunnilla tulee olla ostajana mahdollisuus vaikuttaa tilattavien palvelujen laatuun, määrään ja hintaan.

"Jos näin ei ole, kuten se ei ole erikoissairaanhoitolain mukaan, tulee miettiä, mikä rooli tosiasiassa kunnilla on yleensä erikoissairaanhoidon palveluiden rahoittajana ja ohjaajana. Nykymuodossaan kunnilla ei tosiasiassa ole ostajaroolia. Ainoastaan maksajarooli on selvä", hän sanoi esitelmässään väitöstilaisuuden aluksi.

Laskutusjärjestelmän Lauslahti muuttaisi kaksiosaiseksi niin, että siinä olisi toimintavalmiuden ylläpidosta johtuva kiinteä osuus ja palvelujen käyttöön perustuva osuus. Menettely parantaisi julkisen ja yksityisen sektorin hintojen vertailtavuutta.

Kustannuksilla oltava isäntä

Lauslahden mukaan tutkimuskuntien kustannushallintaa heikentää se, ettei kustannusvastuita ole delegoitu kunnan johdosta tarpeeksi alas terveysasemien johtoon. Terveysasemien ylilääkäreillä kuitenkin olisi halua kantaa vastuuta. Vastuuta ei ole määritelty selkeästi myöskään poliittisella tasolla.

Lauslahti katsoo, että kyse on ennen kaikkea johtamisen kehittämisestä. Johtamiseen olisi hänen mielestään puututtava koko terveydenhuollossa.

Kustannusten päivittelyn sijasta kuntien pitäisi tehdä kuntakohtaiset suunnitelmat, kuinka kustannukset otetaan haltuun. Samalla niiden pitäisi myös nimetä erikoissairaanhoidon kustannuksista vastaava henkilö.

Omalääkäristä projektijohtaja

Osana kustannusten hallintaa Lauslahti myös laajentaisi perusterveydenhuollon lääkärien vastuuta erikoissairaanhoitoon lähetettävästä potilaasta.

- Nyt potilas on vähän kuin heitteillä, kukaan ei vastaa hänen hoitoketjustaan. Väestövastuulääkäri voisi toimia "projektijohtajana" potilaan tapauksessa, hän sanoo.

Lisääntyvä työmäärä olisi otettava huomioon vastuuväestön koossa.

Hän perää lääkäreiltä myös parempaa lähetteiden hallintaa.

- Potilaiden vaatimustaso on kasvanut valtavasti, ja potilaat haluavat päästä erikoislääkärille. Lääkärin pitäisi luottaa enemmän omaan ammattitaitoonsa, jotta turhilta lähetteiltä vältyttäisiin. Esimiehen vastuulla on puuttua paljon lähettävän lääkärin toimintaan. Kyse on tietysti myös siitä, onko nuorella lääkärillä seniorin riittävä tuki, Lauslahti huomauttaa.