Väkivaltaisia teinejä on laiminlyöty lapsena Kohtaa lasten kaltoinkohtelu
Lasten pahoinpitelyt ja hoidon laiminlyöminen tuottavat yhteiskuntaan väkivaltaisia teini-ikäisiä. Tehokas tapa torjua nuorisorikollisuutta ja -väkivaltaa on puuttua mahdollisimman varhain lasten kaltoinkohteluun. Usein väliintulo myöhästyy, sillä jopa terveydenhuollon ammattilaisten on vaikea kohdata lasten pahoinpitelyn raakaa todellisuutta. Lastensuojelussa varsinkin lastenlääkärit ovat paljon vartijoina, todettiin Turussa järjestetyssä lasten kaltoinkohtelua ja pahoinpitelyjä käsitelleessä kongressissa.
- Lapsen pahoinpitelyepäily käy kaikkea sitä vastaan, mitä lastenlääkärit tekevät ja miten heidät on koulutettu. Yleensä lääkäri tekee anamneesin ja etenee sen pohjalta. Pahoinpitelyepäilyssä joudumme kyseenalaistamaan anamneesin ja pohtimaan, ovatko lapsen vammat todella syntyneet kerrotulla tavalla, totesi Sydneyn yliopiston professori ja lastenlääkäri Kim Oates.
Kun väärältä vaikuttavan tiedon lähteenä ovat vanhemmat, ristiriidoilta säästytään harvoin. Lääkäri altistaa itsensä myös syytöksille, jopa syytteille.
- Englannissa tehdyn kartoituksen mukaan lastensuojelutapauksissa mukana olleista lääkäreistä 14 prosentista on tehty valituksia, Oates toteaa.
Hän rohkaisee silti lääkäreitä kohtaamaan ongelman sellaisena kuin se on. Liian nopeita johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen on syytä välttää.
- Kun lääkäri epäilee lapsen pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä, tärkeää on pitää mieli avoimena eikä päättää heti, että tämä on, tai ei ole sitä. Huolellisuus ja perusteellisuus lapsen vanhempien kanssa keskustellessa ja koko prosessin dokumentoinnissa on hyvin tärkeää.
Oates painotti lastenlääkärien roolia lastensuojelussa, mutta tähdensi myös yhteistyön merkitystä.
- Lasten kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön ehkäisyssä, hoidossa ja tutkimuksessa lääkärien velvollisuus on tehdä yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa!
Pahoinpitely on tuhoisaa
Sosaalipediatri Annlis Söderholmin mielestä Suomessa lasten kaltoinkohtelua on erehdytty pitämään pelkkänä sosiaalisena ongelmana. Todellisuudessa pahoinpitely vaikuttaa paljon muuhunkin kuin lapsen sosiaaliseen kehitykseen.
- Pahoinpitelyillä, laiminlyönneillä ja hyväksikäytöllä on erittäin vakavia seuraamuksia myös lapsen fyysiselle ja henkiselle terveydelle sekä hänen kognitiiviselle suorituskyvylleen, Söderholm muistutti.
Söderholminkin mielestä yksi suurimpia ongelmia lastensuojelussa on ammatti-ihmisten halu kieltää kaltoinkohteluilmiö. Katsomalla asian ohi, säästyy kohtaamasta todellisuuden julminta puolta. Ammatillinen itsesuojeluvaisto voi myös kehottaa perääntymään.
- Esimerkiksi Britanniassa lastenlääkärit miettivät, haluavatko he olla lainkaan mukana lastensuojelutyössä, koska moni heistä on joutunut näiden tapausten takia syytettyjen penkille. Pahin uhka on mediamyllytys, jossa lääkäri ei vaitiolovelvollisuutensa takia voi puolustautua mitenkään, Söderholm pahoitteli.
Älä hyväksy, mutta ymmärrä
Yhteistyö muiden asiantuntijoiden kanssa ja lisäkoulutuksella hankittu kompetenssi ovat Söderholmista keinoja, jotka tukevat lääkäriä lastensuojelutyössä. Lääkärin pitäisi tohtia kysyä vastaanotolla myös perheen päihteiden käytöstä, väkivallasta, taloustilanteesta ja sosiaalisesta tuesta.
- Ihmiset eivät ota itse näitä asioita puheeksi, perustelee Söderholm.
Lasten edun vuoksi lääkärin olisi hyvä tulla sinuksi tunteidensa kanssa. Söderholm sanoo, että negatiiviset tunteet ovat inhimillisiä, kun lääkäri työskentelee vanhempien kanssa, joiden lapset ovat saaneet kokea raakuuksia. Väkivaltaisia tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta niiden taustoja voi yrittää ymmärtää. Söderholmille ammatillisesti kasvattavista kokemuksista muistettavimpia oli kohtaaminen 16-vuotiaana tapon tehneen nuoren kanssa.
- En olisi halunnut häntä potilaakseni, ajatuskin oli vastenmielinen. Mutta kun sitten tapasimme, yritin kohdata hänet kuten ihminen ihmisen. Hän toi mukanaan oikeuspsykiatriset paperinsa ja mitä siellä olikaan: raakaa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja murha perheessä, kerta kaikkiaan massiivista kauheutta.
Tapahtumaketju alkaa usein lapsuudesta
Annlis Söderholmin kuvaus suomalaisesta henkirikoksen tehneestä teinistä täsmää professori James Garbarinon muotokuvaan nuoresta amerikkalaisesta väkivaltarikollisesta. Cornellin yliopistossa työskentelevä Garbarino on haastatellut ja tutkinut USA:ssa vakavista väkivaltarikoksista tuomittuja nuoria. Osa tutkituista oli kuolemantuomion saaneita.
- Rikoksiin ja väkivaltaan johtaneen tapahtumaketjun alkupisteenä ovat hyvin usein pahoinpitelyt ja laiminlyönnit lapsuudessa, Garbarino kertoi.
Hän on kirjoittanut tutkimuksistaan kirjan Lost Boys. Kirjan nimi viittaa poikien kadotettuun perheyhteyteen ja heidän häviämiseensä amerikkalaiseen vankilajärjestelmään. Nyttemmin Garbarinolla on tekeillä kirja kadotetuista tytöistä, sillä myös Yhdysvalloissa tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntymässä.
Myrkyttynyt ympäristö turmelee
Ennaltaehkäisy ja tarpeen vaatiessa päättäväinen varhainen puuttuminen lasten kaltoinkohteluun saattaisivat pelastaa lapsen pahan kierteeltä, oli myös Garbarinon teesi. Amerikan kadotetuille pojille auttajien ensi-interventio tapahtui 7-8 vuoden iässä, mikä monelle oli liian myöhään.
Kaikista vaikeissa oloissa varttuvista lapsista ei tule väkivaltateinejä. Garbarinon mukaan osa lapsista onkin muita alttiimpia sosiaalisesti myrkyttyneelle ympäristölle. Myrkkyä ovat muun muassa köyhyys, rasismi, väkivalta sekä väkivaltakulttuuri. Jälkimmäisen vaalijana Garbarino pitää televisiota, mutta varottaa myös verisistä tietokonepeleistä.
- Varsinkin pelit, joissa pidellään asetta ja ammutaan päin ruutua, näyttävät hyvin tehokkaasti vähentävän väkivaltaan liittyviä estoja, Garbarino totesi.
Kolmannen pohjoismaisen lasten pahoinpitelyä ja hoidon laiminlyöntiä käsittelevän kongressin järjestivät Nordisk Forening mot barnemishandling og omsorgssvikt sekä Lastensuojelun Keskusliitto. Kongressin ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana toimi Jyväskylän keskussairaalan pediatrian ylilääkäri Raisa Lounamaa.
