Valtio paisutti osuuttaan terveysmenoista
Kotitalouksien osuus terveysmenoista on laskenut koko 2000-luvun, valtion osuus puolestaan noussut. Ensi vuoden budjettiesitys korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Valtiolla lienee selkeä tavoite.
http://www.laakarilehti.fi/pics/edaritalo.jpg
Kotitalouksien osuus terveysmenoista on laskenut koko 2000-luvun; valtion osuus puolestaan noussut. Ensi vuoden budjettiesitys korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja. Maksukatoista huolimatta korotus koettelee paljon sairastavia pienituloisia, mutta valtiolla lienee selkeä tavoite: lisätä kotitalouksien maksuosuutta terveydenhuollon kokonaismenoista.
Lamavuosista 90-luvulla alkoi suomalaisen terveydenhuollon rahoituksen uusjako. Valtio karisteli kovalla kädellä sekä Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitusten rautaisella otteella osallistumistaan kansalaisten hoitamiseen.
Kun vielä vuonna 1990 valtion osuus terveydenhuollon menojen rahoituksesta oli 35,5 prosenttia, oli osuus vuonna 2002 enää 17,8 prosenttia. Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen valtio siirtyi erityisesti kuntien, mutta myös kotitalouksien kukkarolle.
Kotitaloudet ovat Suomessa perinteisesti olleet se ”puskuri”, jonka osuutta terveydenhuollon menoista on kuntien ja valtion välisessä taistelussa vuoroin kasvatettu, vuoroin kevennetty.
Suurimmillaan kotitalouksien osuus on 1960-luvulla, jolloin kulut jakaantuivat tasaisesti valtion, kuntien ja kotitalouksien kesken; kullakin noin kolmannes. Sitten erityisesti valtio otti vastuuta, ja pienimmillään kotitalouksien osuus kuluista oli vuonna 1990, vain 15,6 prosenttia.
90-luvulla muutos tapahtui hyvin nopeasti, ja kotitalouksien maksuosuus nousi noin 20 prosenttiin. Käänne tapahtui vuonna 2001, ja lasku on jatkunut siitä saakka. Tuorein Stakesin tarkistettu tilasto vuodelta 2005 kertoo, että tuona vuonna kotitalouksien osuus terveysmenoista oli 17,8 prosenttia. Tämä lähentelee jo 1980-luvun tasoa. Suuntaus näyttää jatkuvan.
Käänne tapahtui 2003
Valtion osuus terveydenhuollon kuluista alkoi nousta tasaisesti vuoden 2002 jälkeen. Ei huimaa vauhtia, mutta kumminkin. Vuonna 2005 valtion osuus kuluista oli jo 20,8 prosenttia. Edellisen kerran tällä tasolla oltiin vuonna 1997.
Kuntien etujärjestö Kuntaliitto on tiuhaan ja kovaäänisesti valittanut kuntien sietämätöntä tilannetta terveydenhuollon menojen jatkuvasti noustessa. Terveysmenot ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta kuntia koetteli erityisesti valtionosuusjärjestelmän muutos. Kuntien osuus rahoituksesta oli vuonna 1990 reilu kolmannes, 34,7 prosenttia. Vuoteen 2002 mennessä osuus kipusi jo 42,5 prosenttiin.
Sitten tuli se vuosi 2002. Kotitalouksien tavoin myös kuntien osuus kääntyi tuolloin laskusuuntaan. Vuoden 2005 tilasto kertoo, että kuntien osuus terveydenhuollon kakusta oli 40,4 prosenttia.
Mitä tapahtui?
– Kansallinen terveyshanke, joka edelsi hoitotakuun alkamista, vastaa tutkimusprofessori Markku Pekurinen Stakesin Terveystaloustieteen yksiköstä.
– Kuntien valtionosuuksia terveydenhuoltoon korotettiin hieman, vaikka toki kunnat joutuivat itse rahoittamaan toisen puolen uusista hankkeistaan. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö jakoi harkintansa mukaan kehittämisvaroja. Myös sairausvakuutuksen rahoituksen muutokset verottivat valtion kassaa, toteaa Pekurinen.
Onko sahaaminen tervettä?
Viimeisen 15 vuoden aikana terveydenhuollon menot ovat kasvaneet lamavuosien notkahduksen jälkeen tasaisesti. 2000-luvulla kasvu on ollut vuodessa joko hieman yli tai alle puoli miljardia euroa vuodessa. Viime vuonna terveysmenot olivat yhteensä 12,4 miljardia euroa. Tänä vuonna STM ennustaa kokonaiskulujen kasvavan jo 13 miljardiin euroon.
Maksuosuudet ovat sahanneet 15 vuodessa rajusti. Kyse ei ole pelkästä tilastointitavasta, vaikka Stakesin tutkijat myöntävät valtion ja kuntien välisen kustannusjaon laskennan ”haasteelliseksi”.
Suomalaiset kotitalouksien maksuosuus on kansainvälisen vertailun mukaan suuri.
Lue koko artikkeli perjantaina 10.8. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.
Ulla Järvi
Kuva: Jukka Uotila
Toimittajan kommentti: Kuka maksaa sairauden?
