Vapaa-ajan liikunta keski-iässä pienentää Alzheimerin taudin riskiä
Fyysinen aktiivisuus keski-iässä vähentää riskiä sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin vanhemmalla iällä, osoittaa The Lancet Neurology -lehden onlinessa lokakuun alussa julkaistu suomalaistutkimus. Laajan väestöpohjaisen tutkimuksen on tehnyt Karoliinisen Instituutin ja Kuopion yliopiston tutkija, LT Miia Kivipelto tutkimusryhmänsä kanssa.
Tutkimuksen mukaan henkilöillä, jotka keski-iässä harrastivat vapaa-ajan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, oli vanhemmalla iällä 50 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja jopa 60 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin kuin vähemmän liikkuvilla.
Liikunnan ennaltaehkäisevä vaikutus korostui varsinkin Alzheimerin taudille altistavan ApoE e4 -geenityypin kantajilla.
- Näyttää tosiaan siltä, että etenkin henkilöt, joilla on tällainen geneettinen alttius, pystyvät elintapatekijöillä vaikuttamaan dementiariskiin, Miia Kivipelto sanoo.
Tutkimukseen osallistui lähes 1 500 iältään 65-79-vuotiasta suomalaista vuonna 1998. Heidän elintapojaan ja liikuntatottumuksiaan oli aikaisemmin selvitetty vuosina 1972, 1977, 1982 ja 1987.
Suojavaikutukseen näytti riittävän säännöllinen, kohtalaisen intensiivinen liikunta.
- Me emme tarkasti tiedä, minkälaista liikuntaa he olivat harrastaneet. Tärkeintä oli intensiteetti ja kesto. Heiltä oli kysytty, kuinka usein he ovat harrastaneet liikuntaa, joka kestää vähintään 20-30 minuuttia kerrallaan ja on niin intensiivistä, että aiheuttaa ainakin jonkin verran hengästymistä ja hikoilua, Miia Kivipelto toteaa.
Kun ottaa huomioon suomalaisten kuntoilutavat 1970-80-luvulla, on liikunta hänen mukaansa todennäköisesti ollut tavallista hölkkää, hiihtoa ja pyöräilyä.
- Olisi ollut todella mielenkiintoista katsoa, onko riski sitä pienempi, mitä enemmän liikkuu. Ihan päivittäin liikkuvia oli kuitenkin aineistossa aika vähän, joten asiasta täytyy tehdä jatkotutkimuksia, hän sanoo.
Niissä aiotaan myös selvittää, onko joku tietty liikuntamuoto erityisen hyvä aivojen kannalta, tai minkä verran vanhemmalla iällä aloitetulla liikunnalla voi vielä vaikuttaa sairastumisriskiin.
Miia Kivipellon mukaan näyttää siltä, ettei liikunnan suojaava vaikutus välity ainakaan pelkästään vaskulaaristen tekijöiden kautta, vaan sillä on oma itsenäinen vaikutuksensa. Hänen mukaansa esimerkiksi eläinkokeista on viime vuosina saatu aika paljon näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suoraan aivoihin.
