Velvollisuus ilmoittaa rikoksista on epäselvä
Oikeustieteen professori Johanna Niemi-Kiesiläinen pitää nykyistä lainsäädäntöä riittämättömänä tilanteissa, joissa lääkäri epäilee rikoksen tapahtuneen tai hän saa vihiä mahdollisesta pian toteutuvasta rikoksesta.– Lääkärin etiikkaan kuuluu terveyden vaaliminen ja parantaminen. Joissakin tilanteissa lääkärin tietoon tulee, että potilas tai muu henkilö on vaarassa joutua vakavan rikoksen uhriksi. Meillä ei ole juurikaan pohdittu sitä, että rikosten tekeminen ei kuulu kenenkään yksityiselämän oikeuksiin, sanoo professori Johanna Niemi-Kiesiläinen Uumajan yliopistosta.
Hänen mukaansa laissa ei ole riittävän selvästi määritelty mitkä ovat lääkärin velvollisuudet tilanteessa, jossa yhdessä vaakakupissa ovat potilaan oikeus yksityiselämään ja lääkärin salassapitovelvollisuus, toisessa vaakakupissa puolestaan potilaan tai hänen lähiomaisensa riski joutua vakavan rikoksen, esimerkiksi pahoinpitelyn, uhriksi.
– Koko tämä alue kaipaisi nykyistä syvällisempää pohdintaa ja säännökset lääkärin velvollisuuksista näissä tilanteissa kaipaavat selvennystä. Milloin tulee ilmoittaa?
Niemi-Kiesiläisen mukaan terveydenhuollon henkilökunta voi käyttää ”pehmeitä” keinoja väkivallan lopettamiseksi. Asian ottaminen puheeksi, keskustelu tai uhrin ohjaaminen sosiaalitoimen, poliisin tai eräiden järjestöjen, kuten Rikosuhripäivystyksen tai Raiskauskriisikeskus Tukinaisen puoleen, auttavat monissa tapauksissa.
Sen sijaan näitä vakavammissa tapauksissa, kun lähisuhdeväkivallan uhri itse ei pysty suojelemaan itseään tai muita, terveydenhuoltohenkilökunta joutuu harkitsemaan rikosilmoituksen tekemistä. Kun lain säännökset väkivallasta ilmoittamisesta ovat tulkinnanvaraiset ja aukolliset, tehtävä on terveydenhuoltohenkilökunnalle liki mahdoton.
– Lääkäreiden tulisi laista saada työlleen konkreettisia ohjeita siitä, milloin vakava rikos pitää ilmoittaa. Rikoslain säännöksiä tulisi kuitenkin soveltaa vain selkeisiin rikoksiin ja laiminlyönteihin, Niemi-Kiesiläinen sanoo. Uudet linjaukset voisi Niemi-Kiesiläisen mielestä kirjata esimerkiksi lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista tai lakiin asiakirjojen julkisuudesta.
Niemi-Kiesiläinen sanoo, että lääkärikunta on hyvin sisäistänyt potilassuhteen luottamuksellisuuden. Hän korostaa, että tämä on sinänsä erittäin merkittävä ja tärkeä tekijä.
– Itsekin potilaan asemassa olleena pidän luottamuksellisuutta erittäin suuressa arvossa.
Johanna Niemi-Kiesiläinen puhi aiheesta Lääkäripäivillä maanantaina.
Janne Ora
