Voiko riskejä hallita?

Aasian hyökyaaltotuhosta on kulunut aikaa yli kuukausi. Nyt eri puolilla maailmaa mietitään, miten maanjäristyksen aiheuttamien hyökyaaltojen tuhoa voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä. Lancetin päätoimittaja Richard Horton esitti uuden, elämää uhkaavien riskien arviointiin keskittyvän instituutin perustamista.

WIRE (World Institute for Risk Evaluation) olisi Hortonin mukaan riippumaton tutkimuslaitos, jonka tehtävänä olisi arvioida maailmanlaajuisia uhkia. Instituutin analyysit perustuisivat systemaattiseen tiedonkeruuseen ja laajaan tieteelliseen arviointiin. Riskit priorisoitaisiin, jotta käytännön toiminta olisi enemmän ennakoivaa kuin reagointia jo tapahtuneeseen. Toiminnan vahvuus perustuisi eri alojen asiantuntemukseen. Laitoksella ei olisi kuitenkaan taloudellista tai poliittista valtaa.

Horton epäilee nykyisten globaalien instituutioiden kykyä luoda uutta lähestymistapaa, jota riskienhallinnassa tarvitaan. YK:lta puuttuu globaaliin riskien arviointiin keskittyvä yksikkö. Maailmanpankki, G8 sekä muut taloudelliset instituutiot tarkastelevat uhkia kapeasti omasta näkökulmastaan. Päättäjät tarvitsevat taloudellisen asiantuntemuksen lisäksi yhä enemmän myös tieteellistä tietoa, pystyäkseen edes arvioimaan esimerkiksi uusien teknologioiden käyttöönottoa.

Tieteen ylivertaisuuteen pitää kuitenkin suhtautua varauksella. Horton toteaakin kirjoituksessaan, että onnistuminen edellyttää avointa dialogia elämää vaarantavista uhkista. Riskienhallinnan kriittinen piste on aina ihminen. Inhimillisen toiminnan oikullisuus voi romuttaa hyvätkin tekniset järjestelmät.

Tästä esimerkkinä on toukokuussa 1960 Chilen rannikolla tapahtuneen maanjäristyksen synnyttämä tsunami, joka iski Havaijille. Saarella sijaitseva sireeni varoitti uhkasta kymmenen tuntia, mutta siitä huolimatta 61 ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Varhaiset varoitukset tulkittiin ylireagoinniksi. 95 prosenttia asukkaista kuuli sireenin äänen, mutta vain 41 prosenttia pakeni saarelta. Asukkailla ei ollut selviä ohjeita siitä, miten hälytystilanteessa tulee käyttäytyä.

Aasian katastrofin jälkeen huipputiedemiehet reagoivat nopeasti: katastrofista on opittava ja luotava Intian valtamerelle tsunamin varoitusjärjestelmä. Maailman poliittiset johtajat olivat samaa mieltä Jakartan huippukokouksessa.

Sydänsairaus tappaa miljoonia

Lääketieteellisten uhkien arviointiin on sen sijaan jo olemassa globaaleja mittareita, jotka perustuvat WHO:n tilastoihin. Henkeä uhkaavat sairaudet voidaan tämän mukaan asettaa järjestykseen: vuonna 2002 iskeeminen sydänsairaus aiheutti 7,2 miljoonaa kuolemaa, syöpä 7,1 miljoonaa, sydän- ja verisuonisairaudet 5,5 miljoonaa, hengitystietulehdukset 3,9 miljoonaa ja HIV ja AIDS 2,8 miljoonaa kuolemaa.

Elämää uhkaavien riskien analyysi on äärimmäisen monimutkaista millä tahansa mittareilla. Voidaan kysyä, onko ensisijaisen tärkeää sijoittaa luonnonkatastrofin varoitusjärjestelmään vai panostaa enemmän sellaisten hiljaa tuhoavien epäkohtien parantamiseen, kuten tarttuvien tautien ehkäisyyn, aliravitsemuksen poistamiseen ja puhtaan juomaveden takaamiseen.

Mikä tahansa hälytysjärjestelmä Intian valtamerelle tai minne muualle tahansa asennetaankin, yksittäisten ihmisten käyttäytyminen ei koskaan ole täysin rationaalista tai ennustettavaa. Ilman hyvin suunniteltua riskienarviointia ja tiedonkulkua tekniset varoitusjärjestelmät ovat riittämättömiä.