Yhä harvempi lääkäri lähtee tutkijanvaihtoon ulkomaille

Lääkärien osuus ulkomaille lähtevistä tutkijoista on romahtanut tällä vuosituhannella. Kotimaan hyvä työtilanne ja Suomen kansainvälistyminen ovat muuttaneet suhtautumista ulkomaisen työkokemuksen "välttämättömyyteen".

Suomen Akatemia on suurimpia tutkijavaihtojen rahoittajia - ja lääkärit olivat perinteisesti suurin tutkijavaihtoon lähtevä ryhmä.

Akatemian viimevuotisesta laajasta selvityksestä käy ilmi, että Akatemian ohjelmissa tutkijavaihtoon vuosina 1995-97 lähti yhteensä 106 lääketieteen tutkijaa ulkomaille. Mutta vuosina 2002-2004 lääketieteen tutkijoita oli enää 32, mikä on vain 36 prosenttia kaikista lähtijöistä.

Rahoitusta on parin viime vuoden aikana pyritty lisäämään, ja lääkäreiden määrät ovat hieman vaihdelleet, mutta trendi on sama.

Akatemiassa haluttiin viime vuonna selvittää, miksi tutkijanvaihtoon lähdetään ja mitä se antaa. Lääkäreiden haastatteluissa kävi selvästi ilmi, ettei postdoc-vaihe ole enää se ainoa aika, jolloin ulkomaille suunnataan. Moni on saattanut olla vaihdossa jo opiskeluaikana, osa tehnyt väitöskirjansa tai osan siitä ulkomailla.

Myös erikoislääkärikoulutuksen sääntömuutokset ovat vähentäneet haluja postdoc-vaihtoihin.

Kirjoittamaton totuus silti on, että tutkijanuralle haaveilevalta lääkäriltä edellytetään lähes poikkeuksetta kokemusta myös ulkomaisista tutkimusryhmistä ja laboratorioista.