Yksi tutkii, toinen katsoo, kahdeksan kurkkii yli olan
Lääketieteen opiskelijat järjestivät Oulussa noin vuosi sitten mielenilmauksen, jossa huomiota kiinnitettiin muun muassa luentosalikurjuuteen. Vastaavia mielenilmauksia järjestettiin kaikilla lääketieteellisten tiedekuntien paikkakunnilla.
Viidennen vuosikurssin opiskelija Kari Kaikkonen sanoo, että mielenosoituksen aiheena oli opetuksen laatu yleisemminkin. Hän toimii myös lääketieteen tutkintojen suunnittelutoimikunnan opiskelijajäsenenä.
- Opetuksen laatu on ollut uhattuna ryhmäkokojen kasvun takia.
- Oulun yliopiston perusongelma on, että resursseja vähennetään kaiken aikaa.
Kaikkosen ja kurssitoveri Kati Retsun mukaan opiskelijamäärän kasvu ja riittämättömät panostukset näkyvät myös käytännön harjoitustyössä klinikoilla.
- Kun harjoitellaan esimerkiksi luomen poistoa, niin yksi tekee, kaksi muuta näkee ja loput kahdeksan tai yhdeksän kurkkii olkien yli, Kaikkonen sanoo.
Retsu kertoo vastaavantyyppisen esimerkin. Klinikan potilaskierrolla on sattunut, että 12 opiskelijan kohdalle tulee vanha potilas, jonka sydänääntä jokaisen opiskelijan tulisi vuorollaan kuunnella.
- Siinä eivät viimeiset enää kunnolla kehtaa kuunnella.
Kriittisistä asenteistaan huolimatta Kaikkonen ja Retsu ovat valtaosin tyytyväisiä opintoihin ja ylpeitä omasta tiedekunnastaan.
- Verrattuna aikaisempiin opiskelukokemuksiin on opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa hyvin järjestettyä. Ensimmäisenä päivänä sai lukujärjestyksen kuudeksi vuodeksi eteenpäin, Kari Kaikkonen sanoo.
- Opetuksen jakaminen prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen on hyvä ratkaisu. Prekliinisessä vaiheessa saa hyvän pohjan ymmärtää kliinisiä ongelmia ja on aikaa totuttautua lääkärin työhön ennen potilaskontakteja.
Painotuksissa tarkentamista
Opiskelijoiden mielestä Oulun laitokset antavat pääosin laadukasta opetusta. Myös opettajakunnan hyvää motivaatiota ja halua opetuksen parantamiseen he pitävät erityisen myönteisinä asioina.
- Opettajien asenne on todella hyvä, mutta ilman kunnon rahoitusta heidän on vaikea tehdä työtään täysipainoisesti, Retsu muistuttaa.
- Opetuksessa on hyvää muun muassa mestari-kisälliasetelma ja kollegiaalisuus. Monilla kliinisillä aloilla halutaan selvästi opettaa asioita, vähemmistönä on sellainen asenne, että haluttaisiin viedä vain omaa erikoisalaa eteenpäin, Retsu erittelee.
Sekä Retsun että Kaikkosen mielestä opintojen rakenteessa ja erikoisalojen painotuksissa on kuitenkin yhä parantamisen varaa.
- Laitosten saamat opetusviikkomäärät ovat ongelmallisia. Monilla uusilla aloilla tieto on lisääntynyt huikeasti ja niiden alojen opetukseen on liian vähän aikaa. Sen sijaan laitoksilla, joilla perinteisesti on ollut paljon opetusta, on sitä suhteessa uusiin liikaa, Kaikkonen arvostelee.
Kaikkonen ja Retsu arvioivat, että erikoisalat pitävät tiukasti kiinni vanhoista opintoviikkomääristään, koska määrärahat on sidottu niihin.
- Psykiatriassa esimerkiksi on jokin asia opetettu kolmeen kertaan, mikä on jo liikaa. Opintoja pitäisi tarkastella kriittisesti kokonaisuutena, eikä lähteä siitä, että jos vaikkapa psykiatriassa on aina ollut 10 opintoviikkoa, niin määrä aina pysyy samana, Retsu sanoo.
Kaikkea ei tarvitse uusia
Retsu kiittää sitä, että opiskelijat on hyvin otettu mukaan opintojen suunnitteluun. Esimerkiksi sisätautien kehittämisryhmässä on ollut mukana opiskelijoita ja he ovat saaneet äänensä hyvin kuuluviin. Joka kurssin jälkeen kerätään myös palautetta, joka vaikuttaa tulevaan opetukseen.
Retsu korostaa, että kaikkea ei silti tarvitse pistää uusiksi.
- On ajanhukkaa jos uudistuksia tehdään uudistuksien itsensä takia. Aina ei välttämättä tarvita uutta järjestelmää, vaan vanhan kehittäminen voi monesti olla parempi vaihtoehto.
Oulussa osa luennoitsijoista on Retsun mukaan syyllistynyt tekniikalla kikkailuun sisällön kustannuksella.
- Viime aikoina trendinä ovat olleet Power Point -esitykset. Ei välttämättä aina ole hyvän luennon merkki, vaikka on uusimmat pelit ja vempeleet.
- Luennon tarkoitus on opettaa, ei kertoa pelkästään omasta tutkimuksesta tai käydä puuduttavasti tietty asialuettelo läpi.
Yhteinen toive: aikaapotilaille
Kaikkonen ja Retsu valmistuvat noin vuoden kuluttua. Heillä molemmilla on samansuuntaiset näkemykset siitä millaisia ominaisuuksia hyvällä työpaikalla on: toimiva, joustava, hyvä ilmapiiri, riittävästi aikaa potilaalle, riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja kouluttautumiseen.
Retsun taannoinen työkokemus Oulaisten terveyskeskuksessa oli tässä suhteessa ihanteellinen. Terveyskeskus oli malliesimerkki siitä miten työyhteisö toimii hyvin. Retsun mielestä ammattiryhmien yhteistyö toimi ihanteellisesti.
- Työmäärä on Oulaisten terveyskeskuksessa suhteutettu, niin että vastaanottoajat ovat reilun mittaisia. Potilaita on monipuolisesti vauvasta vaariin.
