Järki ja tunteet

Valinta siitä, miten vietän puolet valveillaoloajastani osoittautui aivan liian tärkeäksi perustuakseen pistelaskuriin.

Jos kysyn sinulta, miksi menit naimisiin puolisosi kanssa, osaatko vastata? Kerrot todennäköisesti jotain sellaista kuin että puolisosi on hauska ja luotettava sekä urheilullinen ja tummasilmäinen. Lisäksi puoliso on mukavasti toimeentuleva. Puolison valinta on siis kovin helppoa – jokaisen tuttavapiiristä löytynee helposti kourallinen hauskoja, luotettavia, urheilullisia, tummasilmäisiä ja hyvin toimeentulevia ihmisiä. Siitä vain valitsemaan. Jostain syystä puolison valinta kuitenkin mielletään vaikeaksi. Jostain syystä et mennyt näistä tuttavista kenenkään kanssa naimisiin. Jos siis kysyn sinulta, miksi menit naimisiin juuri puolisosi kanssa, osaatko vastata?

Lähdemme luettelemaan järkeenkäypiä syitä, vaikka itsekin tiedämme, etteivät ne ole niitä oikeita. Oikeita syitä kun on paljon vaikeampi pukea sanoiksi. Menimme naimisiin juuri puolisomme kanssa siksi, että se tuntui oikealta. Pidämme siitä, mitä tunteita puolisomme meissä herättää ja siitä, millaiseksi hän saa meidät tuntemaan itsemme.

Samalla tavalla olemme taipuvaisia luettelemaan järkeenkäypiä syitä erikoisalamme valinnalle: hyvät työllisyysmahdollisuudet, alan monipuolisuus, työpaikan sijainti, palkkaus ja niin edelleen. Myös ympäristö korostaa näitä syitä erikoistumiskoulutuksen pyrkiessä uudistuksen myötä vastaamaan paremmin palvelujärjestelmän tarpeisiin. Yhteiskunnalle onkin eduksi ohjata lääkäreitä sinne, missä heitä tarvitaan. Mutta miten monena aamuna olet hypännyt ylös sängystä hihkuen alasi hyviä työllisyysmahdollisuuksia?

Lääkäriopintojen alkupuoliskolta lähtien olin varma tulevasta erikoisalastani. Valmistuttuani aloin kuitenkin järkeillä valintaani: alan päivystyskuormaa, erikoistuvan lääkärin palkkausta ja jonoa yliopistosairaalapalveluihin. Laskin plussia ja miinuksia. Otin vertailuun mukaan muitakin erikoisaloja. Pistelaskun perusteella ilmoittauduin voittavalle alalle. En sille, mille olin kokenut vetoa, mutta hyvälle kuitenkin.

Pieleen meni. Plussat eivät kerta kaikkiaan riittäneet peittämään tunnetta siitä, etten kuulunut sinne, missä sillä hetkellä olin. Valinta siitä, miten vietän puolet valveillaoloajastani osoittautui aivan liian tärkeäksi perustuakseen pistelaskuriin.

Seitsemän vuoden kriisi on parisuhteista tunnettu käsite. Sitä, iskeekö kriisi juuri seitsemän vuoden kohdalla, ei ole todeksi osoitettu, mutta varmaa on se, että jokaiseen pitkään suhteeseen sopii kriisi jos toinenkin. Näiden vaiheiden yli kantavien syiden on oltava vahvoja. Kun nykyhetkestä kaikkoaa järki, pitkällä aikavälillä rakennettu tunnepohja pitää. Toisin päin sidos pitää harvemmin: tunteiden kaikotessa myös järki usein menee menojaan.

Erikoistumiskoulutus ei käy sen nopeammin tai helpommin kuin parisuhteen rakentaminen. Vaikeita vaiheita, kriisejäkin, tulee eteen väistämättä, ja aivan kuten parisuhteissakin, syiden jotka kantavat yli näiden vaiheiden on oltava vahvoja. Parhaimmillaan ammatinvalinnassakin on kyse elämänmittaisesta suhteesta. Millaiselle pohjalle tämän suhteen rakennat?

Kirjoittaja on tamperelainen lääkäri, joka on parasta aikaa tanssimassa kollegan häitä.