Kilpailuttaminen vaarantaa laadun leikkaussaleissa

Pelkällä hinnalla kilpailu on johtanut luokattoman huonojen hoitotarvikkeiden toimituksiin sairaaloihin.

"Sujuvoitetaan säädöksiä" eli norminpurku on ollut yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Valitettavasti vain villojen syntyminen on ollut tässä tärkeässä hankkeessa todella vaatimatonta. Joko me suomalaiset rakastamme erilaisia normeja tai sitten normien takana on erilaisten lobbaajien vahva edunvalvonta, jonka panssaria ei vain saada murrettua singollakaan.

Helsingin Sanomien yleisönosastossa peräänkuulutettiin kesällä rakennusten energiatehokkuuden kasvattamista. Kirjoituksen olivat allekirjoittaneet Suomen eristeteollisuuden edustajat sekä pari ympäristöjärjestöjen edustajaa. Mieleen tuli Leninin määritelmä hyödyllisistä idiooteista.

Normit säätelevät tarkkaan myös julkisen sektorin ja terveydenhuollon kilpailuttamista. Sinänsä se on tietenkin järkevää ja säästää kustannuksia, mutta kilpailutusrumba on myös lähtenyt lapasista jo aika päiviä sitten.

Pitkään aikaan ei ole enää riittänyt, että kilpailutetaan tuoteryhmät. Kilpailutusta tehdään yhden tuotteen tasolla. Tämä vie sairaaloissa paljon voimavaroja ja aikaa, ja tulokset ovat usein marginaalisia. On myös perustettu monen sairaanhoitopiirin hankintarenkaita, joiden avulla on tietysti saatu aikaan säästöjä esimerkiksi lääkekustannuksissa, mutta myös paljon lääkkeiden toimituskatkoksia. Monet lääkkeet ovat myös siirtyneet erityisluvallisiksi, mikä on aiheuttanut lisätyötä ja nostanut kustannuksia. Erilaisten hoitotarvikkeiden osalta hankintarenkaat ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, koska tarvikkeilla ei ole samanlaista laatustandardia kuin lääkkeillä. Pelkällä hinnalla kilpailu on johtanut luokattoman huonojen hoitotarvikkeiden toimituksiin sairaaloihin. Kun vielä korjausliikkeet on pitänyt tehdä tuote- eikä tuoteryhmäkohtaisesti, on seurauksena ollut hankintaan liittyvän työmäärän massiivinen kasvu.

Erilaisissa hankinnoissa kilpailutus pitäisi voida lääkkeiden osalta tehdä tuoteperheittäin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että toimittaja voisi tarjota esim. kipulääkkeestä tuoteperheen, joka kattaisi sekä pillerit, mikstuurat että suonen sisäiset valmisteet, ja edullisin tuoteperhe valittaisiin. Tämä turvaisi sairaaloiden kipeästi tarvitsemien lääkemuotojen toimituksen ilman jatkuvia toimituskatkoksia ja toimittajien vaihtumisia. Halvimman pillerin valitseminen voi säästää hieman, mutta seurauksena on usein se, että esimerkiksi suoneen annettava sama lääke pitääkin hankkia erityisluvalla, kun toimittajia ei juuri ole. Tämä syö kaiken säästön, joka halvimman pillerin hankinnalla saatiin. Mutta tietysti tämä lisää työtä ja työpaikkoja syntyy, tosin ilman järkevää ja tuottavaa työtä.

Myös hoitotarvikkeiden hankinnassa pitäisi hankintapäätökset voida tehdä tuoteperheittäin ja siten, että hankintarenkaat kilpailuttaisivat myös laadun eikä pelkästään hintaa, kuten ne nyt varsin usein tekevät. Ei ole yhdentekevää, millaisia vaikkapa leikkausliinoja leikkauksissa käytetään, koska huono laatu vaarantaa aseptiikan ja yksikin proteesi-infektio syö kymmenen vuoden säästöt. Omassa yksikössämme saimme palata entisiin laadukkaisiin leikkausliinoihin, kun olimme ensin tehneet noin sata työlästä reklamaatiota kelvottomista uusista tuotteista. Naurettavan byrokratian huipentuma oli se, että jouduimme kuitenkin ostamaan nämä laadukkaan toimittajan tarvikkeet tältä uudelta toimittajalta, joka vuorostaan osti ne siltä laadukkaalta toimittajalta. Suoraan ostaminen olisi varmaan rikkonut jotain hankintapykälää, tai sitten se olisi ollut tässä sääntö-Suomessa vain liian helppoa.

Tämä kilpailutuskäytäntöihin liittyvä peli pitäisi viimeistään nyt viheltää poikki ja säästää voimavarat työn tuottavuuden kasvattiseen. Valitettavasti – Suomen tuntien – tiedossa näyttää olevan vain entistä työläämpää kilpailuttamista ja lisää byrokratiaa hankintoihin. Tässä tilanteessa hallituksen normitalkoita odotetaan sairaaloissa innokkaammin kuin messiaan paluuta.

Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.