Kommentti

Lisätään positiivista priorisointia

Jollemme lopeta vaikuttamattomia hoitoja, säästöistä on turha unelmoida.

Heikki Laine
Kuvituskuva 1

Priorisointi on sana, joka ei jätä ketään kylmäksi – varsinkin kun käsite liitetään terveydenhoitoon. Poliitikoille koko käsite on tabu, siitä ei edes haluta puhua. Kaikki hoidetaan kaikilla mahdollisilla menetelmillä ja hoitojen priorisoinnin sijaan poliitikot lakkauttavat mieluummin kirjastoauton, kyläkoulun tai sammuttavat pururadan valot tuntia aikaisemmin.

Priorisointi voidaan käsittää laajasti siten, että joku saa hoitoa ja jollain kriteerillä joku toinen ei. Lääkärit kuitenkin käyttävät termiä silloin kun mietitään, annetaanko potilaalle sellaista hoitoa, jolla on vain vähän vaikutusta, mutta joka on kallista. Jos siis puhutaan vaikuttavasta ja vaikuttamattomasta hoidosta, koko priorisointi sanana on tässä yhteydessä harhaanjohtava. Keneltäkään ei olla eväämässä vaikuttavaa hoitoa ja toivottavasti siihen ei koskaan joudutakaan. Sitä tärkeämpää on priorisoida vaikuttava hoito ei-vaikuttavaan nähden. Silloin rahat riittävät siihen kalliiseen hoitoon jos ja kun sellaista tarvitaan.

Lääkärit on koulutettu tunnistamaan sairauksia ja hoitamaan niitä. Mitä akuutimpi ja vaikeampi sairaus, sitä akuutimpi ja raskaampi hoito. Meillä on akuuttihoito-oppaita, Käypä hoito -suosituksia, lehdessä Ilman ajanvarausta -palsta ja vinkeistäkin pitäisi vielä saada vihiä. Hyviä, mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia nämä kaikki toki ovat ja epäilemättä myös opettavia.

Mutta missä viipyvät käypä-älä-hoida-suositukset, tai mistä lehdestä löydän "näin minä lopettaisin hoidon" -palstan? Sellaisia ei ole, vaikka on tilanteita, joissa potilas hyötyisi raskaiden, mutta tehottomien hoitojen lopettamista tai siitä, että niitä ei edes aloittettaisi. Joku Hippokrateskin taisi joskus sanoa jotain sen suuntaista.

Lue myös

Hoitojen jatkaminen vielä siinäkin vaiheessa, kun potilas ei niistä enää hyödy, on vähän sama asia kuin se, että innokas metsästäjä ampuisi sorsaa vielä senkin jälkeen kun lintu on haulikon kantomatkan ulkopuolella: vain hauleja kuluu mutta sorsa jää pudottamatta. Hoitojen jatkamista vielä kalkkiviivojen jälkeen esiintyy kaikilla erikoisaloilla. Kolesterolia hoidetaan nykyään lähes ilman yläikärajaa, antikoagulanttihoitoja annetaan silloinkin kun kaikki mahdolliset halvaukset on jo sairastettu ja sytostaatteja vaikka niillä ei enää pidennetä elämää tai ainakaan elämisen arvoista elämää. Pyydän anteeksi esimerkkien rajallisuutta. Tarkoitukseni ei ole nostaa tai painaa erikoisaloja tässä asiassa.

Priorisointia on aina tehty ja tehdään terveydenhuollossa. Toivottavasti positiivisen priorisoinnin käyttö lisääntyy, koska se on sekä oikein että myös eettistä. Sote-uudistuksessa haetaan tai pyritään hakemaan säästöjä raivokkaalla keskittämisellä. Jollemme lopeta vaikuttamattomia hoitoja, säästöistä on turha unelmoida. Keskittäminen ei niitä tuo.

Heikki Laine

Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030