Omantunnonvapauden vaikutuksia on tutkittava

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) (1), Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan ja arkkiatrin (2) kannanotoissa on esitetty huolta siitä, että aborttiin liittyvä omantunnonvapaus saattaisi vaarantaa naisten asianmukaisen ja yhdenvertaisen hoidon. Lisäksi on esitetty, että vakaumukseen perustuva kieltäytyminen voisi laajeta koskemaan myös muita hoitotoimenpiteitä. Tällainen pohdinta on aiheellista, mutta uhkien todennäköisyyksistä suomalaisessa terveydenhuollossa on esitetty lähinnä arvauksia. Niin ikään moraalifilosofisessa pohdinnassa ei ole paikoin tunnustettu lääkärin peruskoulutuksen rajoja, vaan on tehty pitkälle vievä päätelmä ilman soveltuvaa humanistista tieteellistä pätevyyttä.

Lauri Kivikoski

Luustolääkkeiden merkitys rintasyövän liitännäishoidossa tarkentuu

Bisfosfonaatteja käytetään osteoporoosin hoitoon ja luustoon levinneissä syöpätaudeissa tukihoitona vähentämään metastaasikipuja, patologisia murtumia, ortopedisen kirurgian ja sädehoidon tarvetta sekä hyperkalsemiaa (1). Luustolääkkeitä on tutkittu myös rintasyövän liitännäislääkehoidon osana, jolloin niiden tarkoituksena on estää osteoporoosia ja parantaa syövän ennustetta (2).

Riikka Huovinen, Leena Vehmanen

Akavan tulevaisuus

SAK:n ja STTK:n merkittävimmät liitot olivat marraskuussa koolla Helsingissä. Ne pyysivät myös kolme akavalaista liittoa mukaan keskustelemaan palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyön kehittämisestä. Illan mittaan tilanne kääntyi siihen, että osanottajia pyydettiin kirjallisesti sitoutumaan edistämään kaikki palkansaajat yhdistävän keskusjärjestön synnyttämistä. Joku oli suunnitellut tilannetta enemmänkin, sillä käsittelyyn tuotiin valmiiksi kirjoitettu lehdistötiedote. Insinööriliittoa lukuun ottamatta muut akavalaiset vetäytyivät tässä vaiheessa.

Heikki Pälve

Geenit ovat osa painonhallinnan säätelyä

Yli viidesosa väestöstä on lihavia, mutta vain alle 10 % lihavuudesta kyetään selittämään tunnetuilla yleisillä lihavuuteen liitetyillä geenivarianteilla (yleisyys yli 5 %). Nämä ns. polymorfiat kyllä altistavat lihavuudelle, mutta ne eivät missään nimessä yksin ole yksilön tai väestön lihavuusongelman taustalla. Nykyisin tutkitaan harvinaisempien varianttien (yleisyys alle 5 %) merkitystä (1). Yksittäisiä lihavuuden yksiselitteisesti aiheuttavia mutaatioita tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisia ja niiden aiheuttama taudinkuva on poikkeava mm. varhaisen alkamisiän ja usein äärimmäisen ilmiasun vuoksi. Vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, että geenivaihtelu selittäisi suurta osaa lihavuudesta.

Jussi Pihlajamäki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030