78668 osumaa

Lääketieteen paradigmasta

Lääkärilehdessä 24/93 kirjoittaa "Dos Quixote" lääketieteen paradigman muutoksesta. Mikäpä siinä, paradigma alkaa olla puhkikulunut käsite, mutta dosentti Quixote osuu monta kertaa asian ytimeen. On kuitenkin liioittelua väittää, että Thomas S. Kuhnin kirja The Structure of Scientific Revolutions (1962) olisi eräs tieteen filosofian perusteoksia. Ei tieteen filosofia sentään niin kehittymätöntä ole. Ongelma on siinä, että tieteen filosofian perusteokset - muittenkin alojen raamattujen tapaan - ovat tuskallisen vaikeita ymmärtää ilman vuosikausien tai vuosikymmenien mittaista intensiivistä perehtymistä asiaan. Eräs kuuluisimpia ko. kirja varmasti on. Tämä johtunee suurelta osin siitä, että Kuhnia on suhteellisen helppo ymmärtää länsimaisesta "positivistisesta" paradigmasta käsin. 1930-luvulla kirjoitti puolalais-venäläis-juutalainen lääkäri Ludwik Fleck kirjan Die Entstehung und Entwicklung einer wissenschaftlichen Tatsache, tieteellisen tosiasian synty ja kehitys. Tämä aikanaan tuntemattomaksi jäänyt kirja käännettiin englanniksi vasta 1970-luvun lopulla. Monet katsovat nykyisin, että Fleck oli 1930-luvulla jo tasokkaasti ylittänyt sen käsityksen, jolla Kuhn tuli 30 vuotta myöhemmin kuuluisaksi.

Konsultoivan psykiatrin käteen

Esipuheen mukaan Medical Psychiatric Practice on tarkoitettu konsultoiville ja yleissairaalapsykiatreille eli lääkäreille, jotka "ainakin jossain syvällä limbisessä järjestelmässään tuntevat, että heidän harjoittamansa psykiatria on osa lääketieteen laajaa kenttää". Nämä "oikeat lääkärit", jotka siis hoitavat potilaita, eivät asiakkaita, haluavat pysyä ajan tasalla niin psykiatriassa kuin muussakin lääketieteessä. Ongelmana on ollut psykiatrian ja muun lääketieteen rajalle ominaisia kysymyksiä käsittelevien kirjojen puute. Aivan viime vuosina tilanne on korjaantunut, mikä liittyy varsinkin neuropsykiatrian uuteen tulemiseen tällä "aivojen vuosikymmenellä".

Toimittanut Timo Klaukka

Johdatus ventilaatiohoitoon

Koneellisen ventilaatiotekniikan esittelyä ja näiden laitteiden käyttöön liittyvien ongelmien valottamista tarvitaan lisääntyvässä määrin. Keuhkosairauksien yksiköt ovat luovuttaneet kotikäyttöön uniapnean hoitoon tarkoitettuja jatkuvaa ylipainehengityshoitoa antavia laitteita jo yli tuhannelle potilaalle, ja nasaalisen ventilaation käyttö kotona kroonisen ventilaatiovajauksen hoidossa on vähitellen lisääntymässä. Nyt laman myötä on toteutumassa jo 70-luvulla alkanut kehitys keuhkosairauksien erikoissairaanhoidon siirtymisestä muun somaattisen sairaanhoidon yhteyteen. Tällöin keuhkolääkäri on päässyt hyödyntämään tehohoidon mahdollisuuksia potilaidensa hoidossa. Uudessa tilanteessa tehohoito-osastoon tutustuminen ja siellä konsultointi voi tuntua oudolta ja pelottavalta. Moxhamin kirja antaa hyvät eväät tehohoidossa käytettävän ventilaatiohoidon perusteiden tuntemiseen.

Toimittanut Timo Klaukka

Laulukirja ilman sanoja

Harvoin pettyy niin paljon kuin tähän kirjaan tutustuessa. Otsakkeen perusteella luulisi kirjan olevan hieno, vieläpä oikein diagnostinen atlas, joka käsittelee sitä mitä otsake lupaa, myofaskiaalisia kiputiloja. Kun kirjan ottaa käteensä, ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Siinä on tekstiä vain puoli sivua, loppu on melko surkeita ja kaavamaisia kuvia ihmisen kehosta. Niissä on numeroituja pisteitä tai ristejä ja pitkä luettelo ihmisen lihaksista, joihin numerot viittaavat. Ja tässä sitten onkin kaikki! Numeroiden sanotaan kuvaavan myofaskiaalisia laukaisu- eli trigger-pisteitä. Valtaosa kuvista on lainauksia Travellin ja Simonsin kirjasta, jota on äskettäin arvioitu tässä lehdessä.

Toimittanut Timo Klaukka

Turun synnytys- ja kätilöoppilaitos

Kätilöiden koulutus Suomea varten oli Ruotsissa 1700-luvun loppupuolella kovin vähäistä. Sisämaan suomenkielisellä maaseudulla ei ollut koulutettuja kätilöitä juuri lainkaan, mutta kaupungeissa ja rannikon ruotsalaisalueilla tilanne oli parempi. Suuressa osassa maata oltiin yhä itseoppineiden lapsenpäästäjien eli "viisaiden vaimojen" varassa. Synnytys päättyi melko usein synnyttäjän, lapsen tai molempien menehtymiseen, mutta sitäkin pidettiin vain tavanomaiseen elämänmenoon kuuluvana. Suomessa kuoli lapsivuoteeseen 1800-luvun alussa vuosittain keskimäärin 1,5 % kaikista synnyttäjistä. Lapsista syntyi kuolleena noin 4 %. Epäilemättä ainakin osa synnyttäjistä ja lapsista olisi voitu pelastaa koulutettujen kätilöiden avulla.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat