Lastenkirurgi Markku Alanen nukkui pois Turussa 77-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan Anu-vaimo, kolme tytärtä perheineen sekä suuri joukko sukulaisia ja ystäviä.

Markku syntyi ja varttui Jalasjärvellä Ala-Vallin kylässä. Myllärinä ja seppänä toimineen Toivo-isän ja kodista huolehtineen Lilja-äidin esikoinen luki nuoresta asti paljon ja piti jopa omaa kirjastoa muille kylän lapsille.

Vuonna 1967 tuore ylioppilas matkusti Turkuun eväsleivät repussaan ja lääketieteen opinnot mielessään. Opiskelupaikan lisäksi lääketieteellisestä tiedekunnasta löytyi myös elämänkumppani, raumalaislähtöinen Anu. Nuori lääkäripari meni naimisiin vuonna 1971, ja vuosikymmenen varrella heille syntyi kolme tytärtä.

Lääkärinä Markku erikoistui kirurgiksi ja teki väitöskirjansa vastasyntyneiden olkahermopunoshalvauksesta. Pääosan työurastaan hän teki Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenkirurgina. Markun ominta alaa oli keskoskirurgia ja kaikkein pienimpien potilaiden vaativat leikkaukset. Työn ohella hän toimi luottamustehtävissä, muun muassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin pääluottamusmiehenä, sekä kouluttautui työnohjaajaksi.

Liioittelematta voi sanoa, että Markku oli kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä. Kirjojen suurkuluttajana hän muisti valtavasti asioita latinankielisistä viisauksista pohjalaisiin sananlaskuihin. Vuosien varrella Markku harrasti muun muassa melontaa, postimerkkeilyä, laskettelua, veneilyä, reserviläis- ja Lions-toimintaa sekä monenlaisia kädentaitoja. Eläkkeellä ollessaan hän innostui joogasta, josta tuli tärkeä voimavara yhtä lailla fyysisen kunnon kuin elämänfilosofian kannalta. Joogaan ja meditointiin syventyminen tarjosi myös suurta apua viimeisten kivuliaiden vuosien aikana.

Vakavista sairauksistaan huolimatta Markku oli viime päiviinsä asti lujasti kiinni elämässä. Vain kuukautta ennen kuolemaansa hän vietti 54-vuotishääpäivää yhdessä Anun ja perheen kanssa lautapelejä pelaten. Työväenopiston kurssilla oli tekeillä peuranluinen muinaishuilu aiemmin valmistuneiden kanteleen ja jouhikon jatkoksi.

Markku ymmärsi elämän mittakaavan ja ihmisen osan maailmassa. Yhdessä viimeisistä keskusteluistaan sairaalassa hän totesi Anulle: ”Nyt kaikki palat ovat loksahtaneet kohdalleen.”