In memoriam JUKKA KORHONEN 25.10.1959-20.1.2003
Jukka Kalevi Korhonen kuoli Kangasalla 20.1.2003. Hän syntyi Kajaanissa 25.10.1959 ja muutti perheensä mukana lapsuudessa useampia kertoja. Koulunsa hän kävi loppuun Turun suomalaisessa yhteiskoulussa, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi loistavin arvosanoin. Valinta teknillisen korkeakoulun ja lääketieteellisen tiedekunnan välillä ei ollut helppo, mutta lopulta hän päätyi lukemaan lääkäriksi kotikaupungissaan Turussa. Läheiset opiskelijatoverit muistavat Jukan avoimin silmin maailmaa katselevana ihmettelijänä, totuuden etsijänä, joka kulki täysin omaa tietään. Jukka oli heidän mukaansa ryhmäpaineen vastustaja. Hän eli omalla aaltopituudellaan ja saattoi esittää luennoilla hyvinkin erikoisia kysymyksiä. Jo opiskeluaikanaan 1980-luvun alussa Jukka suuntasi kesäapulaiseksi Lahdessa olevaan Sylviakotiin, erityistä huolenpitoa tarvitsevien lasten ja nuorten koti- ja kouluyhteisöön, jonne hän sitten palasi yhä uudelleen lomilla töihin. Mieli paloi kuitenkin kauemmaksi ja 1982, kun opinnoissa oli tauko, Jukka suuntasi tiensä Etelä-Afrikkaan, jossa hän työskenteli noin puolen vuoden ajan Johannesburgin lähistöllä sijaitsevassa Hermanus-kodissa, Sylviakodin kaltaisessa paikassa. Hän myös matkusteli liftaten paljon tuossa valtavassa maassa yöpyen kerran yksin erämaassakin. Tällä matkalla Jukka tuntui löytäneen oman itsensä, oman elämäntiensä. Tästä lähtien siteet Sylviakotiin, antroposofiaan ja antroposofiseen lääketieteeseen vahvistuivat. Jukka työskenteli lomiensa aikana antroposofisessa sairaalassa Saksassa ja myös Englannissa kandivaiheen lopulla. Musiikki-impulssi, erityisesti uudet soittimet ja Werbeck-laulu, saivat yhä enemmän tilaa opintojen rinnalla. Tähän kuuluivat yksinlaulutunnit, kuorolaulu ja laululeirit. Myös soitinrakennuksen uudet impulssit olivat Jukalle läheisiä. Eräällä tällaisella laulukurssilla hän myös kohtasi tulevan Päivi-vaimonsa. Valmistumisen jälkeen oli aivan luontevaa, että Jukka hakeutui Sylviakodin lääkäriksi. Tässä työssä hän kohtasi perinteisen kehitysvammatyön rinnalla kasvavan tarpeen ymmärtää häiriöitä monella tavalla psyykkisesti oireilevissa tämän päivän lapsissa ja nuorissa. 1990-luvun puolivälissä Jukka irrottautui Sylviakodista ja aloitti sairaalatyön Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenpsykiatrisella ja myöhemmin nuorisopsykiatrisella osastolla. Hän jatkoi erikoistumista näillä aloilla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa aivan sairauslomalle jäämiseensä, tammikuuhun 2002 saakka. Sekä Sylviakodin lääkärin työn että sairaalatyön rinnalla Jukalla oli yksityisvastaanotto. Hän toimi myös konsultoivana koululääkärinä Turun ja Porin Steinerkouluissa sekä Marjattakoulussa Helsingissä. Jukan sairastuminen vakavaan sairauteen tuli yllätyksenä hänelle, perheelle ja laajalle ystäväpiirille. Mutta vaikeimpinakin hetkinä Jukka pysyi rauhallisena, oli täysin selvillä kaikista hänen terveyttään koskevista tekijöistä. Kun läheinen ystävä ja kollega meni tapaamaan häntä sairaalaan leikkauspäivänä, jolloin oli todettu, että operatiiviset keinot eivät tule kysymykseen, Jukka luki sana sanalta muistiinpanonsa kirurgin hänelle kuvaamasta tilanteesta. Sairauden loppuvaiheessa Jukka oli riippuvainen ulkopuolisesta avusta. Hän oli äärettömän kiitollinen Tampereen kotisairaalan toiminnalle, joka mahdollisti hoitotoimenpiteet kotona. Näin kolmen alaikäisen lapsen isä saattoi olla lähes loppuun saakka kotihoidossa. Viimeiset elinpäivänsä Jukka vietti Pikonlinnan sairaalassa Kangasalla, kauniin lumisen maiseman keskellä. Päivää ennen kuolemaa oli kirkas, aurinkoinen talvipäivä, kun hänen luokseen kerääntyi ystäviä ja sukulaisia jättämään hyvästit. Jukka-isän kuoleman jälkeen tuli hänen 7-vuotias Auriina-tyttärensä eräänä päivänä äidin ja 9-vuotiaan isonveljen luokse silmät loistaen: Isi kävi. Hän sanoi, että hänellä ei ole hätää, kaikki on hyvin! Tähän veli totesi: Vasta ekaluokkalainen ja puhuu kuin pappi! Antroposofisen lääketieteen lääkäriyhdistyksen puolesta Seija Zimmermann IN MEMORIAM OLLI ARHELA 5.8.1942-7.1.2003 Olli Ilmari Arhela kuoli 7.1.2003. Hän oli syntynyt 5.8.1942. Olli kävi lukiota Porvoossa isä Lennartin ollessa Askolassa kunnanlääkärinä. Vuonna 1961 hän lähti Sveitsiin Baselin yliopistoon lääkärin opintoihin valtion takauslainan turvin. Baselista löytyi norjalainen elämänkumppani Anne Beth Hem. Olli tuli Joensuuhun 60-luvun lopulla tekemään praktikumia opiskelukavereidensa Yrjö Merikosken ja Risto Jukolan kanssa. Iltaisin pojat olivat P-KKS:n poliklinikalla vapaa-ajallaankin katsomassa, tulisiko mielenkiintoisia tapauksia. Valmistuttuaan lääkäriksi Olli tuli Pohjois-Karjalaan ja teki täällä työnsä kirurgina. Yliopistosairaalakoulutuksen hän sai KYS:ssä täydentäen siellä myöhemmin taitojaan selän tähystyskirurgiassa professori Matti Vapaalahden klinikassa. Koko ikänsä Olli oli monitaitoinen käsityöläinen. Metsästys ja kalastus harrastuksena olivat isän perua. Erämaarakkaus vei miehen joka vuosi Lappiin ja raja-Karjalaan metsästämään ja kalastamaan. Järvien valloitusta helpotti omatekoinen traileriperäkärry, jolla kajuutallinen moottorivene, sekin omatekoinen, siirtyi kätevästi järvestä toiseen. Kalamatkoja tehtiin myös Venäjälle ja Kanadaan. Varsinkin kelirikkoaikana Olli viihtyi Haapasaarella, Arhelan suvun kesäpaikassa, jonka rajoja Olli tarmokkaasti puolusti. Kesäisin aktiivisuutta vaadittiin myös Holmsbossa, Drammenin vuonon rannalla, jonne Anne Bethin johdolla rakennettiin suomalainen sauna sekä parkkipaikka runsaalla sepelikuorrutuksella. Kantarakennus sai toisen kerroksen ja harjakaton. Kesä Haapasaaressa ja Holmsbossa alkoi juhlallisella veneiden vesillelaskulla. Kotona Joensuussa yksi huone oli varattu rakennustarvikkeille ja työkaluille. Drammenin vuonon kampelankalastusta varten Olli kutoi itse keksimänsä statiivin avulla Laatokka-mallisen kampelaverkon. Vielä vuoden lopulla Olli asensi taloyhtiönsä ulko-oviin lämpöovet. Yhteiskunnallisella sektorilla Olli osallistui Joensuun Lions-klubin toimintaan aktiivisesti. Kielitaitoisena miehenä Olli toi lukuisia viirejä matkailukohteistaan Joensuun klubiin. Kulinaristinakin hänet tunnettiin. Gourmet-kokille oli kauhistus sitruunapippurin mainitseminen hyvänä mausteena kalaruokien yhteydessä. Sipuli sen sijaan aiheutti vieläkin suurempia sanallisia purkauksia, joiden mestari Olli oli ronskilla mutta hienotunteisella tavalla. Ammatillisessa osaamisessaan Olli oli laaja-alainen. Talon tarpeiden mukaan Olli toimi lastenkirurgina ja verisuonikirurgina raskaan päivystystyön lisäksi. Viimeiset vuodet Olli teki pääosan Pohjois-Karjalan keskussairaalan selkäkirurgiasta. Keskeisenä piirteenä Ollin työssä oli tarkkuus ja turhien toimenpiteiden välttäminen. Hierojan työkalujen lisäksi tärkeimmät työkalut vastaanotolla olivat harppi ja äänirauta. Viime kesänä Olli täytti 60 vuotta. Syntymäpäivälahjaksi Anne Beth vei hänet katsomaan Peer Gyntiä. Kevääksi oli suunniteltu yhteinen kalastusmatka Karibialle. Yllättäen Olli kuitenkin kuoli kesken askeleen töistä tullessaan.
