Suoritteiden määrä kasvaa sairaaloissa

Sairaaloissa tuotettujen palvelujen voimakas kasvu jatkui viime vuonna, ilmenee Kuntaliiton erityisasiantuntijan Heikki Punnosen laatimista selvityksistä. Nousua näkyy lähes kaikissa seurattujen suoritteiden määrissä. Kasvu johtuu toisaalta palvelujen kysynnän lisäyksestä, toisaalta hoidon tehostumisesta ja tekniikan kehityksestä.

Keskussairaaloihin tuli lähetteitä yhteensä lähes 5 ja aluesairaaloihin lähes 9 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Määrällisesti terveyskeskuslähetteiden kasvu oli 2-3 -kertainen verrattuna yksityislääkäreiden lähetteiden kasvuun. Oheiseen taulukkoon on poimittu joitakin sairaaloiden käyntimäärien nousua kuvaavia lukuja. Ensikäyntien määrä kasvoi enemmän kuin uusintakäyntien, joten vähemmillä käynneillä on ilmeisesti saatu enemmän aikaan.

Palveluja saaneiden henkilöiden määrä kasvoi viime vuonna kaikissa tiedon raportoineissa keskussairaaloissa (yhteensä +2,7 %) ja lähes kaikissa aluesairaaloissa (yhteensä +9,7 %).

Sairaaloissa on seurattu varsinkin operatiivisten toimenpiteiden kehitystä. Leikkausten määrä kasvoi viime vuonna lähes 7 prosenttia tiedon ilmoittaneissa 18 keskussairaalassa ja runsaat 3 prosenttia vastanneessa 19 aluesairaalassa. Kaihileikkauksia tehtiin 21 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Syksyllä kasvu kuitenkin alkoi hiipua pahenevan silmäkirurgipulan takia. Vaikka kaihileikkausten määrä kasvoi 5000:lla ei se riittänyt kattamaan kasvanutta kysyntää, vaan kaihileikkaukseen odottaa edelleen lähes 30 000 suomalaista.

Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia tehtiin viime vuonna 12 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995 ja pallolaajennuksia 14 prosenttia enemmän. Angiografioiden määrä nousi 17,5 prosentilla. Selvää kasvua tapahtui myös mm. risa-, lonkan tekonivel-, vaivasenluu- ja suonikohjuleikkauksissa. Leikkaustoiminnan tehostuminen ei ole kuitenkaan poistanut jonoja, vaan kirurgiseen toimenpiteeseen jonottavien potilaiden määrä on kasvanut kahdessa kolmesta keskussairaalasta ja puolessa aluesairaaloista.

Hoidon tehostumista kuvaa myös yleissairaaloiden hoitoaikojen lyheneminen. Keskimääräinen hoitojakson pituus vaihteli aluesairaaloissa 4-6 vuorokauteen ja keskussairaaloissa 3-5 vuorokauteen (1).

Kysyntä kasvaa myös jatkossa

Viime vuosikymmenellä ja 90-luvun alkupuolella valtakunnallinen terveyspolitiikka rakennettiin sen strategian varaan, että erikoissairaanhoidon palvelujen kysyntä ja tuotanto supistuvat. Perusterveydenhuollon uskottiin tuottavan yhä suuremman osan kansalaisten tarvitsemista sairaanhoitopalveluista. Sairaalapalvelujen kehitystä Kuntaliitossa tutkiva Heikki Punnonen katsoo viime vuosien osoittaneen tämän virheelliseksi strategiaksi.

Hänen mukaansa muutoksia kasvukehitykseen ei ole näköpiirissä, ellei talous aseta sille radikaaleja rajoituksia. Väestö vanhenee ja hoidon tarve lisääntyy. Keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset arvostavat terveyttä, toimintakykyä ja sairauksien hoitoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Odotukset kunnalliseen erikoissairaanhoitoon pikemminkin kasvavat.

Terveyspalveluiden tuotantoa ovat tehostaneet uusien teknologioiden tarjoamat tutkimus- ja hoitomahdollisuudet. Sairauksien diagnosointi ja hoito on nopeutunut ja toimenpiteitä tehdään yhä enemmän polikliinisina. Uudet tutkimus- ja hoitomenetelmät tarjoavat avun moniin sellaisiinkin tauteihin, jotka ennen jäivät ilman aktiivihoitoja. Kunnallisia palveluja käytetään, koska ne ovat edullisia ja niitä on tarjolla kaikkialla maassa (1).

Budjetit tehty alijäämäisiksi

Terveydenhuoltoon käytetään tällä hetkellä Suomessa 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä vastaa OECD-maiden keskitasoa. Viime vuonna terveydenhuoltomenot kääntyivät ensi kertaa reaaliseen kasvuun vuoden 1991 jälkeen.

Sairaaloiden käyttömenot olivat viime vuonna 716 miljoonaa markkaa suuremmat kuin vuonna 1995. Jos muutos deflatoidaan vuoden 1996 kustannustasoon, oli reaalinen kasvu kuitenkin vain 0,6 prosenttia.

Toteutuneet käyttömenot viime vuonna olivat lähes 700 miljoonaa markkaa suuremmat kuin alkuperäiset talousarviot. Heikki Punnonen toteaa tämän epäsuhdan johtuneen siitä, että sairaanhoitopiirien talousarviot pakotettiin epärealistisen kireiksi. Vuoden 1996 talousarvioiden mukaan käyttömenojen olisi kymmenessä piirissä pitänyt pienentyä edellisen vuoden toteutuneisiin käyttömenoihin verrattuna.

- Tilanteen tekee vielä onnettomammaksi se, että monet kunnat olivat supistaneet erikoissairaanhoidon määrärahat omissa budjeteissaan vielä sairaanhoitopiirien talousarvioitakin pienemmiksi, toteaa Punnonen ja arvioi, että kuntien erikoissairaanhoidon menot ylittävät yhteensä yli miljardilla markalla niiden talousarvioihinsa varaamat määrärahat (2).