Luottamusmiespäiviltä pontta neuvotteluihin
Lääkärikartellin kaikkien aikojen suurimmat luottamusmiespäivät pidettiin ms Mariellalla 11.-13.9.97. Noin 200 lääkäriä, 100 hammaslääkäriä ja muutama eläinlääkäri kävivät vilkasta keskustelua tulevan neuvottelukierroksen tavoitteista ja keinoista niiden saavuttamiseksi. Hammas- ja Eläinlääkäriliiton edustajat lupasivat tukeaan Lääkäriliitolle, jos se joutuu jäämään tulopoliittisen sopimuksen ulkopuolelle työaika- ja palkkakysymystensä takia. "Täytyyhän lääkäreillä olla joku hammas, jolla taistellaan", kannusti Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Atilla Samaletdin.
"Keskeinen syy lääkärien heikkoon palkkakehitykseen on tulopoliittinen järjestelmä, jonka tuloksena palkkahaitari on Suomessa maailman kapein", totesi Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa. Akavan selvitykset osoittavat korkeasti koulutettujen ammattiryhmien kärsineen solidaarisen palkkapolitiikan seurauksista erityisesti 1970-luvulla ja nyt 1990-luvulla.
Vuodesta 1968 alkaen käytössä ollut tulopoliittinen sopimusjärjestelmä on Äärimaan mukaan hävittänyt yhteyden työnteon ja palkkauksen välillä. Palkankorotusten perusteena ei ole enää tehty työ, vaan lisiä on maksettu esimerkiksi matalapalkkaisuuden tai alan naisvaltaisuuden perusteella. Palkankorotuslinja on tupokaudella usein ollut markkapainotteinen, mikä on merkinnyt suhteellisesti pienintä ansionnousua perinteisille hyväpalkkaisille ryhmille. Kaikkiaan lääkärit ovat jääneet yleisestä ansiokehityksestä jälkeen noin 40 % vuoteen 1970 verrattuna.
Tämän neuvottelukierroksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu lääkärien palkan jälkeenjääneisyyden korjaaminen perustyöajan ansioiden tuntuvalla korottamisella. Palkkatavoite kytkeytyy työaikalain toteuttamiseen. Äärimaa vaati, että marraskuussa 1996 voimaan tulleen työaikalain lupaukset realisoidaan koskemaan myös lääkäreitä, mutta samalla on huolehdittava ammattikunnan toimeentulon turvaamisesta.
Suoritepalkkaus arveluttaa
Eräänä keinona lääkärien perustyöajan ansioiden nostamiseksi on liitossa kehitelty kaikille erikoisaloille soveltuvaa suoritepalkkausjärjestelmää. Sen uskottiin olevan myös työnantajia kiinnostava palkkausjärjestelmä, sillä sairaaloiden tulojen perustuessa myytäviin palveluihin ovat lääkärien suoritteet avainasemassa. Yllättäen Kunnallinen työmarkkinalaitos ei kuitenkaan ole osoittanut mielenkiintoa suoritepalkkausjärjestelmän kehittelyä kohtaan.
Myös luottamusmiehistä useat ilmoittivat suhtautuvansa epäillen suoritepalkkaukseen. Inger Karumo Vaasan sairaanhoitopiiristä muistutti, että kunnilla on tiukka budjettiraami, jota ne eivät voi ylittää. Suoritteiden kasvu näyttää nyt olevan tasaantumassa eikä palkan nousua saa rakentaa kasvavien suoritemäärien varaan, vaan palkankorotus on saatava nykyisin tehtävällä työllä.
Tiina Huusko Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä katsoi, ettei jäsenistöllä ole riittävästi tietoa suoritepalkkauksesta eikä se siksi ole nykytilanteessa riittävän selkeä tavoite liitolle. Sen käyttö palkkausta kohottavana elementtinä on hankalaa myös sen vuoksi, ettei suoritteiden määrä ole yksinomaan lääkärin itsensä päätettävissä.
Luottamusmiespäivillä keskusteltiin mahdollisuudesta varata tulevaan sopimukseen määräraha suoritepalkkausta koskevaan kokeiluun, mikä velvoittaisi myös työnantajapuolen osallistumaan järjestelmän kehittelyyn. Suoritepalkkauksen laajemmasta käyttöönotosta voitaisiin sopia kokeilusta saatujen tulosten pohjalta myöhemmin.
VES-hahmotelma valmisteilla
Koska varsinaisia sopimusneuvotteluja ei ole saatu aikaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa, on Lääkäriliitossa ryhdytty valmistelemaan tulevaa virkaehtosopimusta liiton tavoitteiden pohjalta. Neuvottelupäällikkö Matti Koivistoisen esittelemän hahmotelman mukaan sairaalalääkärin palkka voisi koostua tehtäväkohtaisesta lisästä, henkilökohtaisesta palkanosasta, tulospalkkauselementeistä sekä lisätyöjärjestelmästä.
Tehtäväkohtainen palkka sisältäisi nimikekohtaisen hinnoittelun ja tehtäväkohtaisia lisiä, kuten esimerkiksi kouluttajalisän ja tulosjohtajan palkkion. Henkilökohtainen palkanosa koostuisi keskitetysti ja paikallisesti sovittavista elementeistä, joita maksettaisiin lisäpätevöitymisen ja muun erityisosaamisen perusteella. Määräykset lisien maksamisesta pyrittäisiin tekemään nykyistä sitovammiksi.
Tulospalkkauselementteihin voisi kuulua sekä suoritepalkkaus että muita tulospalkkausmalleja. Sairaalalääkärien lisätyö- ja päivystysjärjestelmät pyrittäisiin säilyttämään pääosin nykyisellään. Työaikalain säännökset on lisäksi tarkoitus liittää lääkärisopimukseen.
Luottamusmiehet suhtautuivat liitossa laadittuun hahmotelmaan hyvin myönteisesti, joskin siihen kaavailtujen paikallisesti sovittavien palkanosien epäiltiin tuottavan lisää työtä paikalliseen edunvalvontaan. Puheenvuoroissa korostettiin, että tietyt henkilökohtaisen palkanosan perusteet, kuten väitöskirja tai muu lisäpätevöityminen, on saatava ehdottomiksi. Tärkeänä pidettiin sitä, että kaikki uudet elementit määritellään varsinaiseksi palkaksi, jolloin ne vaikuttavat myös päivystyskorvauksiin sekä loma- ja sairausajan palkkaan.
Vaikka palkkauksen painopiste pyritään jatkossa saamaan perustyöajan ansioihin, ei nykyisistä päivystyskorvauksista saa tinkiä, korostettiin luottamusmiespäivillä. Päivystyskorvauksia koskevia määräyksiä toivottiin yksinkertaistettavan ja tason nostoa kaivattiin varsinkin takapäivystäjien varallaolokorvauksiin.
Liiton yksityiskohtaisista tavoitteista nousivat esiin erityisesti todistuspalkkiot, jotka eräiden puheenvuorojen mukaan pitäisi kymmenkertaistaa, jotta ne vastaisivat lääkärien niihin uhraamaa työpanosta.
Terveyskeskuslääkäreitä puhutti liiton tavoite väestövastuujärjestelmän saamisesta koko maahan. Sinänsä tavoitetta pidettiin oikeana ja valtaosan terveyskeskuslääkäreistä todettiin olevan tyytyväisiä tai haluavan päästä väestövastuujärjestelmään, mutta siihen liittyvää ylikuormituksen riskiä pelättiin. Jukka Suhonen Imatran terveyskeskuksesta esitti, että sopimukseen on saatava paniikkinappi työnantajan valistumattomuuden varalta, jos lääkärin työmäärä uhataan nostaa kohtuuttomaksi.
Työaikalaista sovittava
Luottamusmiespäivillä käytiin läpi ajankohtaiset työaikajärjestelyt eri sairaanhoitopiireissä. Kierros osoitti, että työaikalain voimaantuloon liittyneet ongelmat on yritetty ratkaista paikallisesti parhaaksi katsotulla tavalla eikä ylityökattojen ylityksiä ole tapahtunut kovin paljon. Päivystysmääriä on pyritty tasaamaan perustamalla uusia virkoja ja käyttämällä ulkopuolisia sijaisia. Eniten ylitöitä on kertynyt anestesiologian ja kirurgian alalla sekä joissain sairaaloissa myös lastenlääkäreille, gynekologeille ja sisätautilääkäreille, mutta lain mukaisissa rajoissa oli yritetty pysyä pitämällä runsaasti aktiivivapaita.
Ylityökattojen ylitys on johtunut yleensä siitä, ettei sijaisia ole yrityksistä huolimatta saatu. Toisaalta monet nuoret lääkärit ovat olleet vastahakoisia jäämään aktiivivapaille tulonmenetyksen takia. Joissain sairaanhoitopiireissä on tehty tai tekeillä paikallinen sopimus, joka sallii 80 lisäylityötunnin tekemisen lakiin sisältyvän 250 vuosittaisen ylityötunnin lisäksi.
Työaikalaki velvoittaa työnantajan maksamaan korvaukset perustyöajan ylityksistä. Useimmissa sairaaloissa ylityöt pyritään ensi sijassa korvaamaan vapaa-aikana, mutta ellei vapaiden pitäminen onnistu, on korvaus monin paikoin mahdollista saada myös rahana. Kaikissa sairaanhoitopiireissä ei lääkärien ylityökorvauksiin kuitenkaan ole budjetoitu varoja, mikä on hankaloittanut rahakorvausten maksamista.
Parhaiten työaikalain soveltaminen näyttää onnistuneen Kainuun, Etelä-Savon ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireissä, joissa on sovittu joustavasta vuosityöjärjestelmästä ja otettu käyttöön siihen soveltuva sähköinen työajanseuranta. Piirit olivat päätyneet erilaisiin ratkaisuihin mm. ylitöiden korvaamisesta, mutta jatkossa luottamusmiehet toivoivat työaikaan liittyvien määräysten löytyvän keskitetysti lääkärisopimuksesta. Työnantajan mahdollisesti tarjoamat vuorotyömallit on tulevissa neuvotteluissa ehdottomasti torjuttava.
Nyt on palkankorotusten aika!
"Nyt on oikea aika toteuttaa lääkärien pitkään kaipaama palkkauksen tasokorotus", totesi yhteenvedon luottamusmiespäivien annista tehnyt Lääkäriliiton hallituksen jäsen Olli Meretoja. Julkisen terveydenhuollon menoja on 90-luvulla leikattu 46:sta 42 miljardiin markkaan vuodessa, samalla kun lääkärien tekemät suoritteet ovat kasvaneet keskimäärin noin 20 prosentilla. Kuntien talous on kohentunut ja jo toteuttuihin sairaalakulujen säästöihin verrattuna lääkärien palkankorotusvaatimukset ovat vain vajaa kymmenesosa. Taloudelliset edellytykset lääkärien tavoitteiden toteuttamiseksi ovat nyt paremmat kuin kymmeneen vuoteen.
Meretoja korosti myös lääkärien järjestövalmiuden olevan nyt huipussaan. Varsinkin viime syksyn työaikakiista on aktivoinut jäsenistön osallistumaan edunvalvontaan. Anestesiologien keskuudessa tehty kysely osoitti, että 83 % alan erikoislääkäreistä ja 94 % apulaislääkäreistä on valmis järjestövoiman käyttöön palkkatavoitteiden toteuttamiseksi.
Myös koko ammattikunnalta viime lääkärikyselyn yhteydessä kerätyt näkemykset osoittavat, että valtaosa jäsenistä on halukkaita puolustamaan liiton palkkavaatimuksia kaikin mahdollisin keinoin. Palkkaakin tärkeämpänä tavoitteena lääkärit kyselyn mukaan pitävät vuorotyön torjumista.
Kunnanlääkäri Uulo Arhion muistorahaston apurahoja koskevassa uutisessa Lääkärilehdessä nro 26/96 oli virhe, jonka vuoksi luettelo stipendin saajista julkaistaan seuraavassa uudelleen:
Liisa Hiltunen 10 000 mk
Tiina Leistevuo 10 000 mk
Magnus Lindroos 24 000 mk
Juhani Miihkinen 20 000 mk
Kaisu Pitkälä 8 500 mk
Tuomo Polvikoski 15 000 mk
Terhi Rahkonen 20 000 mk
Mika Saarela 10 000 mk
Sari Soisalon-Soininen 10 000 mk
Matti Mäkelä 9 300 mk.
Lääkäriliiton toimisto pahoittelee virhettä.
