Lapset liikkeelle
Eduskunnan sivistysvaliokunta järjesti yhdessä Armas Valste -yleisurheiluklubin kanssa 1.10.1997 seminaarin "Liikettä lapsiin - valistusta vanhemmille - terveyttä ja nautintoa nuorisolle". Väestön lisääntyvä ylipaino-ongelma, nuorison päihteiden käyttö, raportit varusmiesten kehnosta kunnosta ja nuorten työntekijöiden fyysisestä heikkoudesta ovat hätkähdyttäneet paitsi urheiluseurojen valmentajia, myös opettajia ja lääkäreitä. Kuinka maailman terveimmistä vauvoista kehitetään läntisen maailman nopeimmin eläkkeelle lähtevät työntekijät, on myös rahanarvoinen kysymys. Parin viikon takaisessa Työeläkelaitosten Liiton ja Fennomedin yhteisseminaarissa pohdittiin työkyvyn ylläpitoa ja eläkkeelle lähtemisen hintaa ja ajankohtaa. Keskusteluissa emme hoksanneet lähteä varhaisvaiheesta eli jo leikki-iän merkityksestä liikuntatottumusten ja terveiden elämäntapojen oppimisessa.
Duodecimin pääkirjoituksessa (1997;113:1421-1422) kollegat Haapanen, Miilunpalo ja Vuori pohtivat ylipainon merkitystä ennenaikaisen kuolleisuuden, tuki- ja liikuntaelinvaivojen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä aikuistyypin diabeteksen riskitekijänä. Lisääntyneestä tiedosta huolimatta yhä suurempi osa suomalaisista on ylipainoisia. Liikunnan ylipainolta suojaava vaikutus perustuu siihen, että liikunta paitsi kuluttaa suoraan energiaa, myös edistää perusaineenvaihduntaa, mikä on ainakin osittain seurausta lihasmassan suhteellisesta tai absoluuttisesta lisääntymisestä. Tutkijoiden havainto on, että suomalaisen väestön viime vuosikymmenten aikana tapahtuneen painonnousun keskeinen syy on päivittäisen fyysisen aktiivisuuden väheneminen koneellistumisen myötä (koulumatkat, työmatkat, hissi). Näkemystä vahvistaa lisäksi se, että merkittävästi energiaa kuluttavaa vapaa-ajan kuntoliikuntaa harrastaa säännöllisesti vain pieni osa väestöstä. Ylipaino on yleistynyt erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa ja siitä syystä on ehkäiseviin toimenpiteisiin panostettava jo kouluiässä. Eduskunnan seminaarissa esitettiin myös ikäryhmittäisiä kuntotilastoja, ja niissä erityisesti 20-30-vuotiaat pärjäsivät heikosti.
Käytännön koululääkärin näkökulma on joskus surkuhupaisa. Lintsaaminen liikunnasta kuukautisten takia tai kilpailuesteen hankkiminen jopa lääkärintodistuksella astman vuoksi on tietysti päin mäntyä. Nuoret itse ovat monesti paremmin ajan tasalla näissä hoitoasioissa kuin varttuneemmat lääkärit tai ikääntyvät opettajansa. Motorisoitujen koulumatkojen merkitystä on myös syytä pohtia: jotenkin hassua on järjestää lapselle aina autokyyti liikuntapaikalle. Liberalismi on hämärtänyt monissa kouluissa välitunnin merkitystä happihyppelynä, ja varsinkin muutoinkin liikuntaa karttavat nörtit ja tietokonefriikit pyrkivät jumittumaan välitunneiksi "tietsikan" ääreen. Ainoa liikuntaa saava otus on tällöin hiiri ja ainoa urheiluvamma on ranteen rasituskipu.
Koululiikunnalla ja yhdessä kuntoilulla on merkitys myös sosiaalisten taitojen kehittymiselle, pettymysten ja häviämisenkin sietämisen oppimiselle. Leikkimielinen kisaaminen kasvattaa joukkuepelin sääntöihin ja auttaa löytämään myös liikunnan ilon. Motoriset taidot ja fyysinen kunto kehittyvät siinä siivellä. Järkevä liikuntakasvatus auttaa myös kokonaisuutena hahmottamaan terveitä elämäntapoja ja liikunta on nuorelle mainio keino oppia oman kropan, hyvinvoinnin ja kehittymisen hallintaa. Näitä ei enää hankita aikuisena työelämässä - asenteet ja tottumukset hankitaan lapsuudessa ja aikuisena tehdään hienosäätöä.
Kollega, kansanedustaja Kirsti Ala-Harja korosti eduskunnan sivistysvaliokunnan seminaarissa hallintorajojen yli ulottuvaa haastetta lasten ja nuorten saamiseksi liikkumaan ja elinikäisen liikkumisen tärkeyttä ja liikunnan terveydellisiä vaikutuksia. Lääkäriliitto on omana näkemyksenään esittänyt opetusministeri Olli-Pekka Heinoselle, että koululiikunnan ja terveyskasvatuksen merkitystä tulisi korostaa koululainsäädäntöä uudistettaessa. Jos lasten fyysinen kunto ja elämäntavat jätetään heitteille, ei paraskaan lääkäri eikä kalleinkaan terveydenhuolto kykene koko väestöä aikuisiällä sitten kuntouttamaan. Valistuneet ja vastuuntuntoiset vanhemmat kyllä huolehtivat lastensa tasapainoisesta kasvatuksesta ja tukevat sekä henkisiä että fyysisiä vapaa-ajan harrastuksia. Syrjäytyvät lapset ja nuoret ovat riskiryhmä, he putoavat helposti sekä tietoaineista että harrasteaineista. Mikäli onnistumisen elämyksiä, liikunnan iloa ja rakentavaa sisältöä vapaa-aikaan ei löydetä nuoruusiässä, on tilannetta varsin hankalaa paikata sitten myöhemmin.
Ennaltaehkäisy on monesti edullisinta ja miellyttävintä hoitoa. Sekä valtakunnan tasolle että kunnan ja pienimmänkin kyläkoulun opetustavoitteissa ja sisällössä on koululääkärin ja myös lääkärivanhempien edellytettävä liikunnan ja terveyskasvatuksen riittävää määrää ja tasoa - tuleepa uusiin koululakeihin kirjatuksi mitä hyvänsä.
