Ihmisoikeudet terveydenhuollossa
Serbiassa riehuvaa sotaa seuratessa tuntuu absurdilta todeta jääkiekkoliigan ja pörssiuutisten jatkuvan häiriöittä. Bisnes jatkuu ja raha puhuu. Kuinkahan lähelle kriisin tulisi ulottua, jotta arkipäiväämme mahtuisi huoli lähimmäisen kohtalosta. Onko tänä päivänä ainoana pelkonamme uusien albaanipakolaisten ilmestyminen omaan lähiöön? Hiljaisen viikon kärsimyskertomus sopii huomattavasti paremmin Balkanin uutiskuviin kuin television saippuaoopperat. Kauan on kärsitty vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa...
Yhdysvaltalainen lääkäriryhmä Physicians for Human Rights raportoi vastikään (Lancet 1999;353:921-922) Kosovon ongelmista. Viime vuoden aikana serbien painostus albaanilääkäreitä kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Kapinallisia albaaneja hoitavat lääkärit on leimattu lääkärintyönsä perusteella terroristeiksi, useita lääkäreitä on kidutettu ja murhattu, vastaanottotiloja ratsattu, potilaita poistettu väkivalloin sairaaloista ja pidätetty suoraan sairaalasta. Serbien harjoittamaan etniseen puhdistukseen liittyy järjestelmällinen terveyspalvelujen alasajo. Albaanilääkärien työskentely on tehty erittäin vaikeaksi ja serbilääkäreitäkin estetään hoitamasta albaaniväestöä. Tilanne muistuttaa apartheidia ja väkivalta vain kasvaa. Kosovon ja Jugoslavian tilanne on eskaloitunut avoimeksi sodaksi ja ihmisoikeusrikkomukset lisääntyvät. Nürnbergin julistuksella, ihmisoikeuksien julistuksella ja lääkärinvalalla luututaan lattiaa.
Turkin lääkäritilanne
Turkin lääkäriliiton presidentti, tri Füsun Sayek on ottanut yhteyttä Maailman lääkäriliittoon (WMA) ja eurooppalaisiin sisarjärjestöihin turkkilaisiin lääkäreihin kohdistuvan painostuksen vuoksi. Ankarassa asuva oikeuslääkäri tri Cumhur Akpinar on ollut kuukausia pidätettynä ja oikeudenkäyntiä on lykätty. Syytteenä on laittoman järjestön (kurdien) jäsenen avustaminen. Turkin virallisen kannan mukaan kysymyksessä on kyseisen lääkärin nimenomainen aktiivinen toiminta rikollisessa järjestössä. Lääkärijärjestöiltä saadun tiedon mukaan avunannoksi on tulkittu normaali lääkärintyö. Tältä etäisyydeltä on vaikea ottaa yksityiskohtaista kantaa asioihin. Informaation, disinformaation ja propagandan erottaminen toisistaan tuntuu joskus mahdottomalta. Maailman lääkäriliiton kautta pyrimme tarkistamaan faktat ja reagoimaan tarvittaessa.
Turkissa toimineet suomalaiset kollegat ovat kertoneet lääkärikunnan toimivan puun ja kuoren välissä kurdialueilla. Mikäli hoitaa kurdia, joutuu ikävyyksiin poliisin ja viranomaisten kanssa. Mikäli kieltäytyy hoitamasta kurdisissiä (lääkärin etiikan vastaisesti), on lääkäri sekä henkilökohtaisesti että hänen koko perheensä kurdien kostotoimien uhan alla.
Yleisradion ohjelmassa Maailmanpolitiikan arkipäivää raportoitiin vastikään kurdien terveyspalvelujen romahtamisesta pakolaisuuden ja virkamiesten vainoamisen seurauksena yhdistyneenä suuriin taloudellisiin ongelmiin. Viimeksi Diyarbakirin lääkärikamarin presidentti, obstetrikko Emin Unlug siirrettiin toiseen provinssiin kuvernöörin yksipuolisella päätöksellä, ilman perusteluja.
Lääkärin autonomia ja lääkärin oikeus ja velvollisuus toimia kansainvälisen eettisen koodin mukaan on turvattava kaikissa maissa. Tämän päivän etnisten puhdistusten ja kansanmurhien aikana on lääkärin yhä tärkeämpää kyetä toimimaan lääkärinä syrjimättä, valikoimatta potilaitaan värin, uskonnon, kielen tai kansallisuuden perusteella.
Strasbourgin seminaari
Maaliskuussa järjestettiin Strasbourgissa seminaari Ihmisoikeudet terveydenhuollossa. Järjestäjinä olivat Euroopan neuvosto ja Pohjoismainen terveydenhuoltokorkeakoulu. YK:n erikoislähettiläs Elisabeth Rehn raportoi kokemuksistaan Bosniassa ja Herzegovinassa, minkälainen on sodanjälkeisen yhteiskunnan ihmisoikeustilanne. Oikeus ihmisarvoiseen elämään, oikeus puhtaaseen juomaveteen ja ilmaan, oikeus toimeentuloon ja terveydenhuoltoon ovat meille itsestäänselvyyksiä. Ihmisoikeusseminaarissa ei ollut ainuttakaan albaania tai serbiä ja vain yksi turkkilainen osallistuja. Hyvinvoivien länsimaiden hyvinvoivat edustajat keskustelivat teorioista ja suuriksi kokemistaan kotimaisista ongelmista samaan aikaan kun toisaalla Euroopassa ihmisoikeuksia poljettiin ja väkivalta vain kasvoi.
Voisimmeko me lääkäreinä, lääkäriliittona tehdä jotakin kriisialueiden kollegoiden ja potilaiden hyväksi?
