Kiista kunnallisen eläketurvan uudistamisesta
Keskiviikkona 23. päivänä huhtikuuta oli Kuntien eläkevakuutuksen toimitalon edustalla mielenosoitus, jossa vastustettiin Kuntien eläkevakuutuksen omaksumaa kantaa kunnallisen eläketurvan uudistamisessa. Pari päivää tämän jälkeen uutisoitiin myös, että kaikki palkansaajakeskusjärjestöt olivat vedonneet Kuntien eläkevakuutukseen neuvottelujen jatkamiseksi ja konsensuksen saavuttamiseksi eläkkeiden uudistamisessa. Eikö kaikkea siis oltukaan sovittu? Mikä eläkkeiden uudistamisessa oikein mättää?
Suomalaista työeläketurvaa on pitkään kehitetty yksityisen työeläkejärjestelmän ehdoilla. Tämä on johtanut siihen, että sekä kunnan että valtion eläketurvaa on uudistettu sen jälkeen kun ensiksi muutoksia on tehty yksityiseen järjestelmään. Sekä julkisen eläketurvan toteuttajat että julkisen sektorin henkilöstöjärjestöt ovat tavan takaa kritisoineet sitä, ettei yksityisen sektorin eläkeuudistuksessa julkisen sektorin perusteltuja kantoja oteta huomioon, vaikka julkinen sektori käytännössä joutuu ottamaan käyttöön yksityissektorilla sovitut uudistukset. On toki niin, että usein Kuntien eläkevakuutukselle ja valtionkonttorille ovat sinänsä sopineet ne leikkaukset, mitä yksityisessä järjestelmässä on tehty, eikä aina kritiikki tältä osin ole ollut kovin vakuuttavaa.
Marraskuun 2001 ja syyskuun 2002 työmarkkinasopimuksissa on työeläkejärjestelmään sovittu tehtäväksi sen historian syvimmät muutokset. Aihetta on käsitelty Lääkärilehdessä syyskuussa 2002 (SLL 39/2002, s. 3907-3908). Tällä kertaa puututaan vain niihin eroihin, mitkä näyttävät sisältyvän Kuntien eläkevakuutuksen valmistelemaan eläkeuudistukseen verrattuna yksityiseen työeläkejärjestelmään eduskunnassa jo hyväksyttyihin muutoksiin.
TEL-järjestelmän uudistamisessa keskeisenä asiana oli se, että työeläkkeitä ei enää rajoitettaisi ns. yhteensovitussäännöksillä. Yhteensovitussäännöksillä ei TEL-järjestelmässä ole ollut kovin suurta merkitystä, mutta julkisissa järjestelmissä niiden kautta on tehokkaasti rajoitettu alkavien eläkkeiden määrää 60-66 %:n väliin eläkepalkasta. Näin työeläkejärjestelmän oli sinänsä helppo sopia uudistuksesta, mutta lainkaan yhtä helppoa se ei ollut eikä ole Kuntien eläkevakuutukselle eikä valtiokonttorille. Kuntien eläkevakuutuksen laskelmien mukaan yhteensovituksen poistuminen samalla tekniikalla kuin yksityisessä työeläkejärjestelmässä olisi johtanut noin kahden vuoden eläkemenoa vastaavaan ylimääräiseen kustannukseen.
Kuntasektorilla on 1990-luvulla vahvistettu edellisten uudistusten yhteydessä jokaiselle jatkuvassa palvelussuhteessa kuntaan olevalle oma henkilökohtainen eläkeikä. Kuntien eläkevakuutus halusi pitää nämä eläkeiät voimassa ja yhdisti yhteensovitussäännöksistä luopumisen eläkeikien säilyttämisen ja järjestelmän voimaantulon yhteydessä tehtävän yhteensovittamisen yhteen. Suunnitelmien mukaan vuoden 2004 ja 2005 vaihteessa yhteensovitetaan kaikkien kunnallisessa palveluksessa olevien henkilöiden eläketurva siihen suhteellisesti karttuneeseen tasoon, joka henkilöllä on karttunut 23 vuoden täyttämisen jälkeen. Vuoden 2005 alusta myöskään kuntasektorilla ei eläkkeiden karttumista enää rajoitettaisi yhteensovitussäännöksillä.
Kuntien eläkevakuutuksen esittämien laskelmien mukaan jokainen, joka työskentelee vähintään vahvistettuun henkilökohtaiseen eläkeikäänsä saakka, saa uuden järjestelmän mukaan laskettuna paremman eläkkeen kuin nykyisillä laskentatavoilla. Ero syntyy työuran aikaisen eläkeindeksin parantamisesta lähemmäksi ansiotasoindeksiä sekä uuden järjestelmän mukaisten karttumien eläkettä korottavasta vaikutuksesta. Henkilö saa niinikään hyväkseen lisäeläkeosuuden 0,2 % ennen vuotta 1995 ansaitusta eläkkeestä, jos hän työskentelee vähintään tuohon mainittuun eläkeikään saakka. Jos henkilö sen sijaan jäisi eläkkeelle ennen mainittua ikää, putoaisi hänen eläkkeensä huomattavasti. Tuolloin jäisi pois 0,2 %:n suuruinen lisäeläkeoikeus, eläketurvaan ennen vuotta 1995 tehtäisiin normeeraus eli eläkekarttuma tuolta ajalta putoaisi 2,0:sta 1,81:een sekä tietysti uuden järjestelmän mukaisten karttumien karttuma-aika lyhenisi.
Uudistus jää kunnalla puolitiehen
Mielenosoittajat eivät kuitenkaan vastustaneet tätä sangen monimutkaista voimaantulon, eläkeiän, yhteensovittamisen ja normeerauksen kokonaisuutta, vaan sitä seikkaa, että uuden järjestelmän mukaan 53 vuoden iässä yleisessä työeläkejärjestelmässä eläkkeen vuosikarttuma nousee 1,5 %:sta 1,9 %:iin ja samalla palkansaajan oma maksuosuus korottuu vastaavasti. Kun kuntajärjestelmässä jo nyt on 55 vuoden iästä eteenpäin 2 %:n vuotuinen eläkekarttuma, ei uudistus näyttäisi tuovan mitään hyvää kunnan palveluksessa oleville. Sen sijaan myös kunnan töissä olevat saisivat maksaa uutta korotettua palkansaajan eläkemaksua 53 vuotta täytettyään.
Maahan on nyt saatu toimintakykyinen hallitus ja kuntien sekä valtion eläkejärjestelmän uudistaminen lienee ensimmäisiä aloitteita, joita uusi hallitus valmistelee eduskunnalle lähetettäväksi. Kysymyksenalaista edelleen on, sitoutuuko valtioneuvosto viemään eteenpäin Kuntien eläkevakuutuksessa erimieliseksi jäänyttä yksityisen sektorin työeläkejärjestelmästä poikkeavaa esitystä vai pyrkisikö maan hallitus yhdenmukaistamaan työeläkejärjestelmää siihen muottiin, jonka edellinen eduskunta helmikuussa viimeisenä istuntopäivänään hyväksyi.
