Terveydenhuollon johtajuus on käymistilassa. Sekä Tampereen psykiatrisen sairaanhoidon että Helsingin terveyskeskuksen johtajuuskysymykset kuohuttavat tunteita. Nykyinen trendi-ilmiö näyttää olevan lääkärijohtajien syrjäyttäminen viroistaan. Onko lääkärikoulutus merkki huonosta johtajasta?

Nalle Puh laulaa Roger E. Allenin kirjassa Nalle Puh ja johtamisen taito johtamislaulun, jonka sanoma on selkeä: Johtaja on Päällikkö, joka asettaa tavoitteet, organisoi toiminnan ja tarvittaessa osaa delegoida tehtäviä myös alaisilleen. Molemminpuolinen luottamus alaisten ja johtajan välillä on onnistuneen johtajuuden edellytys. Erikoisesti tämä korostuu johdettaessa asiantuntujaorganisaatioita, esim. terveyskeskuksia ja sairaaloita. Tiukka autoritäärinen käskytys herättää itsenäiseen ajatteluun koulutetuissa asiantuntijoissa vastustusta ja johtaa organisaation toiminnan häiriintymiseen. Parempaan tulokseen päästään rohkaisemalla alaisia kehittämään uusia ja parempia toimintatapoja.

Hyvä terveydenhuollon johtaja on alansa asiantuntija, joka tuntee organisaation tehtävät ja työntekijät. Hänellä on riittävä johtamiskoulutus ja hän ylläpitää johtamistaitojaan säännöllisellä täydennyskoulutuksella. Hän on kuunteleva, keskusteleva, mutta pystyy myös tekemään vaikeitakin päätöksiä. Vaatimuksiin kuuluu myös ehdoton rehellisyys ja tasapuolisuus. Hyvä johtaja pystyy motivoimaan henkilökuntaansa parempiin suorituksiin.

Terveydenhuolto vaatii sekä manager-johtajan että leader-johtajan. Manager-johtaja laatii koko terveydenhuollon strategiat ja vastaa niiden toteutumisesta, kun taas leader-johtaja vastaa organisaation käytännön johtamisesta. Kansanterveyslaki määrää, että terveyskeskuksessa on oltava vastaava lääkäri, joka päättää siitä, missä ja miten potilaan sairaanhoito järjestetään. Mikäli terveyskeskusta johtaa muun kuin lääkärikoulutuksen saanut henkilö, on terveyskeskukselle nimettävä erikseen vastaava lääkäri. Teoreettisesti tilanne on mielenkiintoinen, sillä budjetin toteutumiseen vaikuttaa suuresti se, missä potilasta hoidetaan. Budjettivastuun tulisikin kuulua hoidon porrastuksesta vastaavalle lääkärille, joka käytännössä vastaa rahavirroista.

Terveydenhuollon strategisen johtajan tulisi pystyä ennakoimaan kunnan väestön sekä lyhyen että pitkäntähtäimen terveystarpeet ja terveyttä uhkaavat sairaudet ja laatimaan tulevaisuuden toimintasuunnitelmat niihin perustuen. Sars-epidemian leviäminen maailmanlaajuiseksi ongelmaksi on hyvä esimerkki organisaation toimimattomuudesta. Alkuvaiheen laiminlyönnit johtivat vakavan taudin leviämiseen. Lääketieteellinen koulutus antaa johtajalle hyvät eväät sairastavuuden ja hoidontarpeen arvioimiseen. Lääkärinkoulutusta tarvitaan myös potilaan sairauden vaatiman, oikean hoitopaikan valinnassa.

Terveydenhuollon toiminta perustuu nykyisellään moniammatilliseen yhteistyöhön. Tiimissä tarvitaan sekä lääketieteellistä että hoitotieteellistä osaamista. Lääkärin tehtävä hoitotiimissä on tutkimuksensa perusteella määritellä potilaan sairauden laatu, diagnoosi, ja suunnitella potilaan hoito. Hoitotoimien toteuttamisen ammattilainen on koulutettu hoitotieteen asiantuntija, hoitaja. Hyvin toimivassa tiimissä kaikki tuntevat osaamisalueensa ja tehtävänsä ja tiimin jäsenet pystyvät kommunikoimaan avoimesti keskenään. Lääkäri on kuitenkin viimekädessä vastuussa potilaan hoidosta ja sen toteutumisesta eli tiimin toiminnasta. Lääkäri ei kuitenkaan ole hoitotieteen asiantuntija eikä hoitaja lääketieteen asiantuntija, vaan molempia tarvitaan. Sama koskee myös useampien hoitotiimien yhdessä muodostamaa kokonaisuutta eli terveysasemaa. Kokonaisuus tarvitsee lääkärijohtajan, jolle kuuluu aseman välitön työnjohto ja joka yhteistyössä osastonhoitajan kanssa laatii suunnitelmat alueensa asukkaiden tulevista terveystarpeista ja kehittää terveysasemansa toimintaa niitä vastaavaksi.