Lääkäriliitto: terveys ja sen sosiaaliset taustatekijät huomioitava kaikessa päätöksenteossa
Lääkäriliitto pitää tärkeänä, että sote-uudistuksen yhteydessä huolehditaan riittävästä panostuksesta vaikuttavaan terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen.
Lääkäriliiton kannanoton mukaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on arvioitava päätösten terveysvaikutukset kaikilla tasoilla ja kaikilla sektoreilla huomioiden, että terveys ja sairaus jakautuvat epätasaisesti yhteiskunnassa. Järjestelmää kehitettäessä on painotettava terveyden epätasa-arvon korjaamiseen tähtääviä toimia.
Terveyden sosiaalisilla taustatekijöillä tarkoitetaan olosuhteita, joissa ihmiset syntyvät, kasvavat, elävät, työskentelevät ja ikääntyvät, sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia näihin olosuhteisiin. Terveyden sosiaaliset taustatekijät vaikuttavat merkittävästi työ- ja toimintakykyyn, elämänlaatuun, sairastavuuteen, terveen elinajan odotteeseen sekä erityisesti terveyserojen suuruuteen.
Monissa maissa, myös Suomessa, epäterveelliset elintavat ovat kytköksissä sosiaaliluokkaan: mitä alempana ihmiset ovat sosiaaliekonomisessa hierarkiassa, sitä enemmän he tupakoivat, sitä epäterveellisemmin he syövät tai sitä vähemmän he liikkuvat. Merkittävä selittävä tekijä sosiaaliseen jakautumiseen on koulutustaso.
Maailman lääkäriliitto hyväksyi vuonna 2011 kannanoton terveyden sosiaalisista taustatekijöistä. Tämä vuonna 2015 Oslon julistukseksi nimetty asiakirja korostaa sitä, että terveyseroja ja elämän pituutta tulee tarkastella terveyden sosiaalisten taustatekijöiden kautta. Suomen Lääkäriliitto vaikuttaa osaltaan väestön terveyttä ja potilaan parasta tavoittelevien terveyspoliittisten ratkaisujen aikaansaamiseksi. Myös yksittäisillä lääkäreillä on tärkeä rooli ihmisen hyvinvoinnin edistämisessä ja väestön terveyserojen vähentämisessä.
Suomen Lääkäriliiton kannanotto Terveyden sosiaaliset taustatekijät osana lääkärin työtä
1. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kaikilla tasoilla ja kaikilla sektoreilla tulee arvioida ja ottaa huomioon päätösten terveysvaikutukset.
2. Terveyspalvelujärjestelmää kehitettäessä on huolehdittava riittävästä panostuksesta vaikuttavaan terveyden edistämiseen, sairauksien ennaltaehkäisemiseen ja terveyserojen vähentämiseen.
3. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää resursseja, jotka on kohdennettava tarpeen mukaan ja joiden riittävyyteen on kiinnitettävä huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa.
4. Lääkäreiden tulee olla puolestapuhujia niiden sosiaalisten olojen korjaamiseksi, joilla on merkittäviä vaikutuksia yksilön ja väestön terveyteen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveellisen elämän edellytyksiin sekä huono-osaisuuden periytyvyyden katkaisemiseen.
5. Jokainen potilaskontakti on mahdollisuus potilaan terveydentilaan vaikuttavien tekijöiden tarkempaan selvittämiseen ja niihin vaikuttamiseen. Lääkäreiden perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa on kiinnitettävä riittävästi huomiota terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin ja terveyseroihin sekä keinoihin näiden erojen vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
6. Havaittuihin tai ennakoituihin ongelmiin on puututtava ajoissa ja riittävällä tavalla. Tätä työtä on tehtävä yhteistyössä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden sekä asianomaisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa.
7. Terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisyssä sekä hoidossa voidaan hyödyntää digitalisaation tarjoamia luotettavia välineitä ja kommunikaatiotapoja tietosuojan säilyttävällä tavalla. Näin voidaan tavoittaa entistä paremmin myös haavoittuvia väestöryhmiä ja osaltaan pienentää väestöryhmien välisiä terveyseroja.
