Sähköinen sairauskertomus - hyödyksi vai hankaluudeksi?
Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ehdotti valtakunnallisen sähköisen sairauskertomuksen käyttöönottoa. Valtioneuvosto teki huhtikuussa 2002 periaatepäätöksen projektin ehdotusten toteuttamisesta. Päätöksen mukaan sähköisen sairauskertomuksen pitäisi olla käytössä vuoden 2007 loppuun mennessä kaikkien sairaanhoitopiirien alueella.
Yhteensopiva sähköinen sairauskertomus on eräs terveydenhuoltojärjestelmämme peruskivistä. Ilman kunnollista ja totuudenmukaista dokumentointia, seurantaa ja yhtenäisten tilastojen tuottamista ei voi kerätä laadukasta tietoa järjestelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta ja tehdä vertailuja maamme eri osien tai muiden maiden välillä. Tehokas johtaminen edellyttää myös mahdollisuutta luotettavaan terveydenhuollon toimivuuden seurantaan.
Potilastyötä tekevän lääkärin hoitopäätöksiä helpottaa ajan tasalla olevien sairauskertomustietojen saanti myös päivystysaikana. Tiedot aikaisemmista diagnooseista ja käytössä olevista lääkityksistä helpottavat taudinmääritystä ja vähentävät tutkimusten määrää. Potilaalle ei tarvitse toistaa vastikään tehtyjä, joskus kivuliaitakin tutkimustoimenpiteitä turhaan. Tämä johtaa parhaimmillaan tutkimusjonojen lyhentymiseen. Toimiva atk-ohjelma mahdollistaa myös lääkärin oman työn määrällisen ja laadullisen seurannan ja auttaa häntä sopivan täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Epikriisit ja kirjeet eivät katoa postissa, ja konsultaatioita voidaan tehdä sähköpostia hyväksikäyttäen. Myös potilas voi olla yhteydessä hoitopaikkaansa sähköpostin avulla.
Kaikki on siis kunnossa - vai onko? Meillä Suomessa on jo omakohtaista kokemusta siitä, miten voidaan toimia, kun kaikki potilaan tiedot ovat pettäneen palvelimen varassa tai kun kaapeli jää kaivinkoneen kauhaan. Koko toiminta joutuu tyhjäkäynnille ja vain päivystykselliset hätätilanteet voidaan hoitaa. Vastaanotolla olevat potilaat eivät saa kuulla tehtyjen laboratoriokokeiden tai kuvantamistutkimusten tuloksia, eikä lääkäri voi tehdä hoitopäätöksiä niiden perusteella. Uusia tutkimuksia ei voida määrätä, kun yhteydet hoitopaikan ja tutkimuspaikan välillä eivät toimi. Lääkityksiä ei voida uusia, sillä harvalla potilaalla on mukana tietoa tai reseptejä käytössä olevista lääkkeistään. Lääkelistahan on resepteineen aina näppärästi saatavilla lääkärin tietokoneesta. Kerrankin lääkärillä ja potilaalla on aikaa toisiinsa tutustumiseen.
Joissakin käytössä olevissa potilastieto-ohjelmissa on mahdollista muuttaa lääkärintodistusten tekstiä ja jopa allekirjoittajaa jälkeenpäin. Sekä potilaan että lääkärin oikeusturvan kannalta tämä on hyvin arveluttavaa. Kun lääkärintodistus päiväytyy sille päivälle, jona se tulostetaan ATK-päätteeltä kirjoittamispäivän sijaan, voi kyseisen potilaan tilanne olla jo täysin toinen. Kukapa lääkäri haluaisi oman allekirjoituksensa toisen lääkärin tekemään todistukseen aivan vahingossa. Mahdollisten hakkereiden murtautuminen valtakunnallisiin potilastietoja sisältäviin järjestelmiin pelottaa paitsi potilaita myös lääkäreitä. Vastuunkantajaa vuotaneille salassa pidettäville tiedoille ei välttämättä löydy.
Sähköisen sairauskertomuksen ohjelmia suunniteltaessa ei aina oteta riittävästi huomioon potilastyötä tekevien tarpeita. Ohjelmat ovat kankeita, ja siirtyminen ohjelman eri osioiden välillä on hidasta ja hankalaa. Varsinkin tilastointia koskevat osiot kangertelevat. Jos jokaisesta kirjauksesta syntyy kertomukseen kokonainen sivu, lääkäriparalla on nopeasti tuhansia eri näyttöruutuja sisältävä kertomus, josta yhtä käyntiä koskevien tärkeiden merkintöjen löytäminen on mahdotonta käytettävissä olevana vastaanottoaikana. Tilannetta ei ainakaan helpota usein varsin pinnalliseksi jäävä ja nopea käyttäjäkoulutus, joka ei riitä antamaan valmiuksia tietojärjestelmän mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Ohjelmien valinnan tulisikin lähteä myös käyttäjän eikä vain hallinnon tarpeista. Sähköinen tietojärjestelmä sisältää pian suunnattoman määrän yksittäistä potilasta koskevia merkintöjä. Mutta ovatko kaikki sairauskertomuksessa olevat tiedot tarpeellisia ja hyödyllisiä vai onko tietotulva ehkä haitaksi käytännön työssä? Asia selviää varmasti ajan mittaan.
Sähköinen valtakunnallinen sairauskertomusjärjestelmä on varmasti hyödyllinen ja tarpeellinen. Tutkimus- ja hoitomahdollisuuksien lisääntyessä tarvitsemme ajantasaista tietoa hoidettavasta potilaastamme. Onneksi ne ajat, jolloin sairauskertomus oli kirjoitettu epäselvillä harakanvarpailla pienelle pahvilapulle, ovat takanapäin. Kuitenkin tietojärjestelmissä on vielä paljon kehitettävää. Kunnollinen potilastietojen suojaus mahdollisten tietomurtoyritysten varalta on välttämätöntä. Tarvitsemme varman, helppokäyttöisen ja käyttäjäystävällisen toimivan ohjelman, jotta käyttökatkokset jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Riittävä varajärjestelmä onkin välttämätön potilastietoja käsiteltäessä.
