Tälle sivulle tulee ilmoitus, todennäköisesti värejä. Valtion lääkäriryhmät yksimielisiä: Työaikakontrolli ei sovi yliopistoon

Valtion palveluksessa olevien lääkärien, eläinlääkärien ja hammaslääkärien ensimmäinen yhteiskokous pidettiin Lääkäritalossa 10.4.96. Tilaisuuden tavoitteena oli tehostaa Lääkärikartellin edunvalvontaa valtion sektorilla. Yhteisinä kysymyksinä kokouksessa tulivat esiin erityisesti tutkimus- ja opetustehtävissä toimivien palkkauksen kehittäminen sekä suhtautuminen työn arviointijärjestelmiin ja opetushenkilöstön työaikauudistukseen.

Lääkäreitä valtion palveluksessa on lähes 1 200. Heistä suurin osa, noin 800, toimii korkeakouluissa ja lisäksi lääkäreitä työskentelee mm. valtionhallinnossa (150), puolustusvoimissa (95), Kansanterveyslaitoksessa ja muissa tutkimuslaitoksissa (70) sekä Suomen Akatemian rahoittamina tutkijoina (40). Hammaslääkäreitä ja eläinlääkäreitä on molempia valtion palveluksessa noin 200.

Lääkärien, hammaslääkärien ja eläinlääkärien suhteellisen vähäinen lukumäärä sekä sijoittuminen erilaisiin tehtäviin valtionsektorilla on vaikeuttanut näiden ryhmien palkka-asioiden ajamista. Kuntasektorilla on jo muutaman vuoden toiminut näiden ammattiryhmien yhteinen Lääkärikartelli, mikä on vahvistanut järjestövoimaa varsinkin kun lääkäriryhmille on saatu oma kunnallinen virkaehtosopimus. Kokouksessa katsottiin, että kartelliyhteistyö voisi tuoda pontta myös valtion palveluksessa olevien lääkäriryhmien edunvalvontaan.

Ajankohtaisena kysymyksenä kokouksessa käsiteltiin valmisteilla olevaa työaikalakia, joka tulee koskemaan lähes koko palkansaajakenttää, kuten valtaosaa kuntasektorin lääkäreistä. Työaikalain tärkein merkitys lääkärien kannalta on, että se asettaa ehdottoman katon vuosittaisen ylityön tekemiselle. Yliopistojen opetushenkilöstö tulee todennäköisesti rajattavaksi lain ulkopuolelle, mutta valtiotyönantaja haluaisi kuitenkin kontrolloida näiden ryhmien työaikaa nykyistä tarkemmin. Professoriliiton, KATL:in ja OAJ:n piirissä onkin ryhdytty hahmottelemaan periaatteita korkeakoulujen opetushenkilöiden työaikasopimusta varten.

Liittojen lähtökohtana on, että yliopisto-opettajille määriteltäisiin opetusvelvollisuuden lisäksi vuotuinen työaika, jonka ylittämisestä voitaisiin maksaa työaikakorvauksia. Työsuunnitelman mukaisen työajan toteutumista olisi tarkoitus valvoa suoritusten ja tulosten perusteella ilman kulunvalvontalaitteita tai työaikakirjanpitoa.

Lääkäriliitossa näitä kaavailuja korkeakoulujen työaikasopimukseksi on pidetty epärealistisina. Työnantajalla lienee tuskin nykytilanteessa rahaa ylityökorvausten maksamiseen ja ilman työajan tarkkaa valvontaa niitä ei varmasti tule. Tiukka työajan seuranta sopii huonosti yhteen nykyaikaisen tulosjohtamisen kanssa, jossa olennaista ovat työn tulokset eikä työajan täyttyminen.

Valtion lääkäriryhmien kokouksessa oltiin yksimielisiä siitä, ettei kellokortti tai muu työajan kontrollikeino sovi tutkimus- ja opetustyöhön. Yliopistojen tutkijat ovat työstään innostuneita puurtajia, jotka tekevät yleensä ylipitkää työpäivää tunteja laskematta. Palkkausta on kehitettävä muilla tavoin, ottamalla käyttöön esimerkiksi erikoistumislisiä ja muita lääkäriryhmille sopivia palkkioita. Hammas- ja eläinlääkäreille ei makseta vielä edes maksupalvelutoiminnasta palkkioita, mikä todettiin pikaista korjausta vaativaksi epäkohdaksi.

Onko uusiin palkkausjärjestelmiin varaa?

Suurimpana ongelmana valtionsektorin edunvalvonnassa pidettiin työnantajan säästövaatimuksia, jotka vievät pohjan kaikelta palkkauksen kehittämiseltä. Yliopistojen budjetit on laadittu niin tiukoiksi, ettei palkkoja voida nostaa ilman että osa väestä joudutaan lomauttamaan tai irtisanomaan.

Valtionhallinnossa on jo parin vuoden ajan suunniteltu työn vaativuuden arviointiin perustuviin palkkausjärjestelmiin siirtymistä. Viime virkaehtosopimusratkaisun yhteydessä asetettiin työryhmä vauhdittamaan tällaisten palkkausjärjestelmien käyttöönottamista. Ennen kuin työryhmä oli edes ehtinyt aloittaa työskentelyään, lähetti valtiovarainministeriö kuitenkin ohjeet 0,6 miljardin markan säästövaatimuksista, jotka on määrä kohdistaa ensisijaisesti henkilöstökuluihin vuosina 1997-99.

Palkkauksen muuttaminen työn vaativuuteen perustuvaksi merkitsee nykyisistä kiinteistä palkkaluokista luopumista ja niiden korvaamista harkinnanvaraisilla elementeillä. Kun työnantajan keskeisenä tavoitteena on henkilöstökulujen supistaminen, liittyy harkinnanvaraiseen palkkaukseen riski, että sitä käytetään vain säästöjen aikaansaamiseen. Vaikka jo virassaolevien ansiotason säilyminen saataisiin erityissäännöksin turvatuksi, pystyvät tulevat viranhaltijat tuskin pääsemään samoille palkoille. Näistä syistä Lääkäriliitossa suhtaudutaan työn vaativuuteen perustuvan palkkauksen kehittämiseen nykyisissä taloudellisissa oloissa varsin pidättyvästi.

Yhteistyötä paikallistasolle

Valtion neuvottelujärjestelmää on viime vuosina hajautettu siten, että valtakunnallisten sopimusten yksityiskohtaisesta soveltamisesta päätetään virasto- ja laitostasolla. Keskustason neuvotteluissa lääkäriryhmiä edustaa Akavan julkisen sektorin pääsopijajärjestö Akava-JS, joka toimii kiinteässä yhteistyössä Lääkärikartellin ja sen jäsenliittojen kanssa.

Virasto- ja laitostason sopimuksista neuvottelevat akavalaiset luottamusmiehet, joiden on kuitenkin saatava Akava-JS:n vahvistus sopimuksen hyväksymiselle. Muita pääsopijajärjestöjä paikallistasolla edustavat yleensä rekisteröidyt yhdistykset, joilla on itsenäinen sopimusoikeus.

Kokouksessa keskusteltiin siitä, mikä olisi tehokkain tapa hoitaa lääkäriryhmien edunvalvontaa virasto- ja laitostasolla. Yleinen näkemys oli, ettei neuvottelutoimintaa Akava-JS:n piirissä tule hajauttaa perustamalla paikallisia yhdistyksiä. Viime vuosien kokemukset kuntasektorilta osoittivat, että paikallistason sovellutukset valtakunnallisista sopimuksista ovat yleensä aina huononnuksia. Paikallisyhdistykset ovat alttiimpia työnantajan uhkailulle kuin luottamusmiehet, jotka voivat hylätä huonot sopimukset vedoten siihen, ettei Akava-JS niitä kuitenkaan hyväksyisi.

Vaikka paikallisten yhdistysten perustamiseen ei nähty olevan aihetta, oli yleinen näkemys kokouksessa, että valtion sektorilla toimivien lääkärien sekä hammas- ja eläinlääkärien pitäisi tukea nykyistä enemmän toisiaan paikallisessa edunvalvonnassa. Pienten ryhmien voimat kannattaa yhdistää, jotta tavoitteiden taakse saadaan enemmän painoa. Kokouksessa asetettiin liittojen edustajista koostuva työryhmä miettimään tarkemmin näitä yhteistyön muotoja. Ehdotuksista tiedotetaan ensi syksynä, mutta mikään ei estä omaehtoisesti rakentamasta yhteistyösuhteita vaikka heti.

Lääkäritalossa pidettyyn kokoukseen osallistui kolmisenkymmentä Lääkäriliiton valtionjaoston, paikallisten valtion edunvalvontaosastojen sekä Hammaslääkäriliiton ja Eläinlääkäriliiton edustajaa.