Terveystaloustieteen päivänä pohdittiin terveydenhuollon priorisointia Huonontuuko potilaiden tilanne hoitoon jonotettaessa?
Keskustelu terveydenhuollon prioriteeteista on jälleen pääsemässä vauhtiin. Terveystaloustieteilijät ehdottavat, että kaikissa valinnoissa sovellettaisiin taloudellisen rationaalisuuden periaatetta.
Kahdeksatta kertaa järjestetyillä terveystaloustieteen päivillä pohdittiin Kuntatalolla Helsingissä priorisointia terveydenhuollossa. Peruskysymys on edelleen, hoidetaanko kaikki hoitoa tarvitsevat ja ellei hoideta, ketkä hoidetaan ja millä perusteella.
Terveydenhuollossa on käyty paljon keskustelua siitä, että potilaiden tilanne huonontuisi hoitoon jonotettaessa ja että hoitoon jonottaminen huonontaisi myös hoidon lopputuloksen ennustetta. Asiaa on kuitenkin tutkittu vähän.
Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä työskentelevä Marja Blom-Lange ja Harri Sintonen Kuopion yliopistosta ovat käynnistäneet tutkimuksen, jossa selvitetään, miten jonottaminen vaikuttaa elämänlaatuun ja millainen elämänlaadun muutos hoidolla saadaan aikaan.
- Meillä on Suomessa olemassa hyvin vähän systemaattista tietoa siitä, mitä hoidolla on saatu aikaan. Tutkimuksemme on vielä kesken, sillä aineisto saadaan lopullisesti kerättyä kevään aikana. Usein spekuloidaan sillä, että jonotusajalla on vaikutusta hoidon lopputulokseen. Ainakaan tässä vaiheessa ei voida sanoa, että asia olisi näin, kertoi Blom-Lange alustavista tuloksista terveystaloustieteen päivänä.
Tulokset perustuvat osa-aineistoon, joka koostui 235 potilaasta. Se muodostui viidestä eri kirurgisesta potilasryhmästä, jotka olivat iskias-oireyhtymäpotilaat, lonkan tekonivelleikatut, polven tekonivelleikatut, verisuonipotilaat ja rintasyöpäpotilaat.
Elämänlaadun mittaukset tehtiin neljä kertaa: jonoon asetettaessa, sairaalaan tultaessa, sairaalasta lähtiessä sekä 3-4 kuukauden kuluttua sairaalasta poispääsyn jälkeen.
- Alustavien tulosten perusteella näyttää, ettei ainakaan näiden viiden potilasryhmän potilaiden elämänlaatu huonone hoitoon jonotettaessa. Päinvastoin kaikissa viidessä potilasryhmässä ovat sairaalaan saapumislukemat paremmat kuin jonoon laitettaessa.
Blom-Lange arvelee asian saattavan johtua siitä, että odotusajat ovat olleet lyhyet erityisesti verisuoni-, rintasyöpä- ja iskiaspotilailla.
- Sairaalaan tulolukemat ovat kuitenkin paremmat myös lonkka- ja nivelpotilailla, jotka jonottavat pitkään, hän jatkaa.
VAIKUTTAAKO HINNOITTELU LEIKKAUSTEN KÄYTTÖÖN?
Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen sairaalat ryhtyivät hinnoittelemaan palveluitaan. Yhtenäistä hinnoittelukäytäntöä ei ole syntynyt, vaan jokainen sairaanhoitopiiri on luonut omat hinnoittelumekanisminsa.
Stakesin terveydenhuollon tutkimusyksikössä työskentelevä Hennamari Mikkola tekee parhaillaan tutkimusta selän välilevytyräleikkausten käytöstä vuosina 1991-1997 ja toimenpiteiden hinnoittelusta.
- Selän välilevytyräleikkaus on valittu kohteeksi sen takia, että se on varsin yleinen toimenpide ja valtaosassa tapauksissa harkinnanvarainen. Ensivaiheessa on tavoitteena selvittää, onko hinnoittelujärjestelmien muutoksella ollut vaikutusta leikkausten käyttöön, kertoi Mikkola.
Sairaanhoitopiirit hinnoittelevat selän välilevytyräleikkauksia kolmella tavalla: vuodeosastohoidon pakettihinnan perusteella, toimenpiteen ja hoitopäivien perusteella erikseen sekä erikoisalakohtaiseen keskimääräiseen hoitopäivähintaan perustuen.
- Suuntaus on selvä, että pakettihinnoittelu on yleistymässä. On yllättävää, että pakettihinnoittelun käyttöönotto on lisännyt selän välilevytyräleikkausten määrää. Leikkausriski on lisääntynyt noin 12 prosenttia. Heijastaako tämä lisääntynyttä kustannustietoisuutta tai toiminnan tehostumista, pohtii Mikkola.
Kun vuonna 1991 leikkauksia tehtiin 3 000, oli niiden määrä kasvanut vuonna 1997 jo 4 296:een.
- Selän välilevytyräleikkaukset ovat lisääntyneet noin 43 prosenttia. Lisäksi alueellinen vaihtelu sairaanhoitopiireittäin on ollut erittäin huomattavaa.
Vaasan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirien asukkaille tehdään leikkauksia maan keskitasoa huomattavasti vähemmän, kun taas Pohjois-Karjalan, Itä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan shp:n asukkaille keskitasoa enemmän.
POIKKITIETEELLISTÄ TUTKIMUSTA LISÄTTÄVÄ
Professori Ray Robinson London School of Economicsista toi yleisölle terveisiä, joiden mukaan terveystaloustieteilijöillä on ollut liian kapea viitekehys tutkimuksissaan.
- Terveystaloustieteilijät ovat painottaneet liikaa taloudellista arviointia. Tästä pitää siirtyä pois ja kehittää laajempi tutkimusasetelma. On tutkittava koko sitä kontekstia, jossa priorisointipäätökset tehdään.
Robinsonin mukaan tämä sisältää väistämättä poikkitieteellistä tutkimusta ja sen tulee kohdistua julkisen sektorin päätöksentekoprosessiin.
- Erityisesti pitäisi tutkia niitä rajoituksia ja kannustimia, jotka hallitsevat taloudellisen tiedon käyttöä eri terveydenhuollon organisaatioissa.
Hän kyseli, miksi poliitikot eivät kuuntele taloustieteilijöitä.
- Suurin osa paineesta tulee muilta kuin heiltä, jotka painottavat taloudellisen analyysin merkitystä. Poliitikot ovat usein kiinnostuneempia poliittisesta hyväksyttävyydestä ja terveysalan ammattilaiset kliinisestä tehokkuudesta kuin kustannustehokkuudesta.
TERVEYDENHUOLLON LISÄSATSAUKSIA EI OMASTA KUKKAROSTA
Apulaisprofessori Jan Abel Olsen Tromssan yliopistosta kertoi tutkimuksestaan, jossa oli kysytty norjalaisten mielipiteitä terveydenhuollon priorisoinnista. Tänä vuonna käytetään Norjassa terveydenhuoltoon 70 miljardia kruunua, joka on kahdeksan prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
- On olemassa paljon kannatusta idealle, että yhteiskunnan pitäisi käyttää enemmän rahaa terveydenhuoltoon, mutta vähän halukkuutta rahoittaa nämä lisäykset omasta kukkarosta.
Hänen tutkimuksensa perusteella kävi ilmi, että 80 prosentin mielestä pitäisi valtion käyttää terveydenhuoltoon nykyistä enemmän varoja. Kuitenkin vain 58 prosenttia olisi valmiita maksamaan lisää veroja, jos he olisivat varmoja siitä, että ne menevät terveydenhuoltoon.
