Voiko EML:n kompensaatio johtaa laajaan suoritepalkkamalliin?
Erikoismaksuluokka (EML) aiotaan lakkauttaa eduskunnan käsittelyssä olevan asiakasmaksulain muutoksen yhteydessä. Vaikka EML on ainoita keinoja potilaalle valita hoitava lääkärinsä erikoissairaanhoidossa, on järjestelmä ollut epätasa-arvoinen sekä potilaiden että lääkärien keskuudessa.
Vuonna 2002 maksettujen EML-palkkioiden Kela-korvauksista saivat kirurgit 35, silmälääkärit 32, anestesiologit 26 ja gynekologit 5 prosenttia. Kirurgiassa suurimmat toimenpideryhmät olivat polvi- ja lonkkaleikkaukset. Kaihileikkaus muodosti yli 80 % silmätautitoimenpiteiden EML-korvauksista.
EML-korvauksia on maksettu päiväaikaan suoritetuista erikoissairaanhoidon kliinisistä toimenpiteistä vuositasolla yhteensä noin 7,5 milj. euroa. Tämä vastaa noin kahta prosenttia erikoissairaanhoidon lääkärien kokonaispalkkasummasta. Jos järjestelmä lakkautetaan lainsäätäjän toimesta, tulee se kompensoida niille lääkäreille tai niille erikoisaloille, jotka EML-palkkioita ovat saaneet. Kompensaatiomalli voisi olla sellainen, jota tulevaisuudessa voisi laajentaa kaikille erikoisaloille käyttämällä tähän virkaehtosopimusneuvotteluissa sovittavaa rahamäärää. Tällöin sairaaloihin olisi mahdollista luoda kliiniseen potilashoitoon perustuva suorite- tai tulospalkkausjärjestelmä.
Asiaa käsiteltiin mm. Lääkäriliiton valtuuskunnan toukokuun kokouksessa. Tausta-aineistona todettiin, että sairaaloissa tehdään vuositasolla noin 380 000 leikkausta ja noin 300 000 anestesiatoimenpidettä. Kokouksessa oli esillä mallinnos, joka osoitti, että kyseiset toimenpiteet voidaan jakaa verraten yksinkertaisesti vaativuusluokkiin 1-4 ja antaa kullekin luokalle suoritehinta, jolloin loppusummaksi muodostuu mainittu 7,5 milj. euroa. Mallinnoksessa voidaan myös ottaa huomioon ainoastaan päiväaikaiset ja/tai erikoislääkärien tai tiettyjen lääkärien tekemät toimenpiteet. Näin EML-kompensaatio kohdentuisi lähemmäs EML-palkkioita saavia lääkäreitä.
Jos suoritepalkkaus koskisi laajaa lääkärikuntaa, olisi yksinkertaisen suoritteen hinnan oltava vain murto-osa vaativimman suoritteen hinnasta (esim. 10-20-kertainen hintaero), jotta suoritteiden painopiste säilyisi vaativissa toimenpiteissä. Näin erityisosaajat voisivat edelleen keskittyä vaativien potilaiden hoitoon.
Suorite- tai tulospalkkausjärjestelmään voisi luoda potilaan hoitavan lääkärin valintaa tukevia elementtejä. Järjestelmää olisi myös haluttaessa mahdollista laajentaa sekä poliklinikkatoimintaan että kaikille erikoisaloille. Pyrkimyksenä ei kuitenkaan olisi tasasuuruisen palkkasiivun kohdentaminen kaikille lääkäreille, vaan nimenomaan kliinisen potilashoidon kannustaminen erikoissairaanhoidossa.
Neljä vuosikymmentä elänyt EML-järjestelmä saattaa synnyttää uudenlaisen kliiniseen potilashoitoon kiinnostusta lisäävän mahdollisuuden erikoissairaanhoitoon. Suorite- tai tulospalkkausjärjestelmän merkitys saattaa tulevaisuudessa olla huomattavasti laajempi kuin nykyinen EML-järjestelmä riippumatta siitä käyttääkö lääkäri nykyisin EML-oikeuttaan vai ei. Järjestelmän kompensaatiomallin tulee kuitenkin olla oikeudenmukainen niitä lääkäreitä kohtaan, jotka nykyisin EML-oikeuttaan käyttävät.
