Aikaan liittyy sanontoja varmasti enemmän kuin mihinkään muuhun yksittäiseen asiaan.

Aika on yksi asioista, joista on kirjoitettu paljon runoja, lauluja, ylipäänsä kauniita asioita. Aikaan liittyy sanontoja varmasti enemmän kuin mihinkään muuhun yksittäiseen asiaan. Aika tulee monella tavalla vastaan myös lääkärin töissä. Aika, ajan kuluminen, ajan muuttuminen, ajan loppuminen ovat useista syistä pyörineet omassa mielessänikin tiiviisti viime aikoina. Ehkäpä siis kokoaisin aika-ajatuksia tähän kesäkommenttiini.

Usein sanotaan, että aika on etenkin yleislääkärin työkalu. Tauti tapansa näyttää ja lääkärin tehtävä on viihdyttää potilasta sillä aikaa, kun luonto parantaa vaivan. En pitäisi aikaa vain yleislääkärin työkaluna, aika soveltuu myös monille muille erikoisaloille, kunhan ensin on poissuljettu asiat, joissa pitää toimia heti. Usein potilaskin tarvitsee aikaa sopeutuakseen uuteen sairastajan identiteettiin. Silloin voi olla hyvä viheltää peli poikki ja varata uusi aika.

Aikaa seurataan lääkärin töissä monella tapaa. Miten pitkän ajanvarauksen jokin potilas vaatii, paljonko saliaikaa leikkaus syö, miten pitkä osastojakso on. Terveydenhuollossa aika on rahaa. Johonkin asiaan käytetty aika on jostain muusta pois, kun resurssit eivät ole rajattomat. Kuitenkin kaiken kiireen keskellä etenkin näin kesäaikaan on tärkeää muistaa olla armollinen aikaakin kohtaan: aloittelevalla kaikkeen menee usein pidempään, kun ei ole rutiinia, oli sitten kyse haavan ompelemisesta tai potilaan kotiuttamisesta.

Lääkärin töissä on myös paljon kiireellisiä, aikakriittisiä asioita. Aika on aivokudosta, aika on sydänlihasta – näin meille iskemian hoidosta opetetaan. Joissain tilanteissa ratkaisut on pakko tehdä nopeasti ja jälkikäteen vääräksi paljastuva ratkaisu voi olla parempi kuin jääminen arpomaan.

Aika on erilaista

Aika on useissa tilanteissa erilaista lääkärille ja potilaalle. Lääkäri voi ajatella, että potilashan sai ajan pian, tai asia hoidettiin nopeasti, mutta vaivansa – ja pelkonsa – kanssa kamppaileva potilas kokee ajankulun paljon hitaampana. Aika on siis suhteellista.

Etenkin näin kesäisin ajan kulumisen huomaa myös kesäkandeissa. Äskettäin laskin, että nykyiset kesäsijaiset ovat opetelleet lukemaan silloin, kun minä opettelin lääkärin töitä. Silti koen yhä edelleen olevani nuori lääkäri – niitä nuoria sukupolvia tulee vain koko ajan lisää.

Ajan kulumisen huomaa myös potilaista, varsinkin aloilla, joilla on pitkiä hoitosuhteita. Itselleni ajan kuluminen hahmottuu usein, kun lasken potilastekstini alkuun potilaan ikää: 70-luvulla syntyneet ovatkin jo viisikymppisiä eivätkä enää kolmi-nelikymppisiä. 20-luvun alussa syntyneet ovat itselleni jotenkin ikuisesti kahdeksan-yhdeksänkymppisiä, sillä omat tuohon seutuun syntyneet isovanhempani olivat sen ikäisiä kuollessaan. Todellisuudessa tuo aina harvemmaksi käyvä ikäluokka on satavuotiasta.

Aika kuluu myös työn ulkopuolella. Perheen vauvalle sovitetaan reppua selkään ja oma kroppa ilmoittelee ajan kulumisesta erilaisilla kolotuksilla. Vanhemmat jäävät eläkkeelle ja sairastavatkin, huolehtijan osat kääntyvät. Asuntolainatkin hiljalleen hupenevat, auto ruostuu ja pihapuut kasvavat. Kaikki tapahtuu huomaamatta, arjen ollessa yhtä töihin menoa ja töistä tuloa, päivystyksessä valvottua yötä ja sen jälkeen kotona zombina haahuiltua päivää.

Aika on arvaamaton. Moni parantumattomasti sairas haluaa kysyä lääkäriltään, paljonko on aikaa. Usein olemme haluttomia antamaan tähän vastausta, sillä tiedämme hyvin, että olemme lääkäreitä, emme automekaanikkoja. Ihmiselimistön kestokyvyn ennustaminen on mahdotonta. Lukuisia kertoja olen hoitanut elvytettyjä vanhuksia, joita ei ole enää otettu tehohoitoon, vaan ilmoitettu omaisille, että nyt olisi kiire tulla hyvästelemään yhden hengen huoneeseen osastolle. Seuraavana aamuna osastoa kiertäessä tämä sama elvytetty vetääkin iloisena puuroa itse lusikoiden.

Samalla tavoin aika on arvaamaton myös omassa elämässämme. Lukuisat aikaan liittyvät sanonnat kehottavat meitä eri tavoin nauttimaan hetkestä. Olen aika varma, että näitä sanontoja ovat keksineet katkerat ihmiset, joiden hetki on mennyt ohi arjen kiireessä. Usein siirrämme unelmiemme toteutusta vain huomataksemme, että hetki meni. Meille tärkeän ihmisen käteen voi vaihtua Makitan tilalle Nutridrink, ja aika yhteisten haaveiden toteutukselle on ohi.

Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.