Kommentti Suom Lääkäril 2026;81:e50088, www.laakarilehti.fi/e50088

Arpan mekin ansaitsemme

Jari Turunen

Huomaamattani laitoin Youtubesta pyörimään perä jälkeen Arpan musiikkivideoita. Viihdyin ja nautin. Siinä sivussa rupesin lukemaan muiden kommentteja ja yllätyin. Vastakkainasettelu ja rienaavat kommentit niin artistia kuin muita kommentoijia kohtaan puuttuivat kokonaan. Paljastui, ettei Arppa ole trollimagneetti.

Sitten kiinnitti huomion se, että monissa kommenteissa oli ehkä hieman yllättävä pohjavire, eli huomio siitä kuinka Arppa saa mielen kurkottamaan kohti valoa, toivoa ja iloa. Harva kommentoi itse lauluja tai niiden sisältöä sinänsä. Tuntui siltä, että Arppa saa kuulijat vähintäänkin hyvälle tuulelle.

Jostakin tuli mieleeni tutkimukset, joissa selvitettiin ruotsinsuomalaisten hyvinvoinnin ja paremman terveyden taustoja. Sosiaalisuuden ja talkoiden lisäksi jutuissa mainittiin kuorolaulu.

Aloin pohtia, mitä pelkkä musiikin kuuntelu voisi tehdä mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

Tutkittua tietoa

Yllätyin myönteisesti, että musisoinnin lisäksi myös musiikin kuuntelun terveysvaikutuksia on tutkittu.

Laajassa kuvassa tutkimusten toisessa laidassa ovat musiikkiterapian vaikutuksia ja vaikuttavuutta selvittävät julkaisut ja toisessa ääripäässä pelkän musiikin kuuntelun vaikutusten selvittäminen. Niiden väliin mahtuvat vaikkapa nuo kuorolaulua koskevat tutkimukset.

Musiikkiterapioita on tutkittu Cochrane-katsausten arvoisesti, tuon toisen ääripään tutkimustieto on sporadista ja epävarmaa. Mutta jospa ei oltaisi tällä kertaa liian vakavia tai turhan tarkkoja. Otetaan tutkittu tieto vastaan arppamaisesti eli rennolla otteella.

Ja kyllä, vaikutuksia on ja ne ovat pääosin myönteisiä. Kuulovammat jätin tosin huomioimatta.

Hieman itseä yllättävä polku olivat tutkimukset musiikin käytöstä ”lääkkeenä” esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden aikana ja niiden jälkeen. Toimenpide koettiin musiikin säestämänä mukavampana ja miellyttävämpää – leikkauksen jälkeinen kipulääkityksen tarvekin vähenee. Tulokset ovat toki maltillisia mutta eivät ainakaan este musiikin tuomiselle leikkaussaleihin.

Parhaiten kuulemme toimisi potilaan itse valitsema musiikki ja itse toimenpiteen aikana musiikin tulisi olla instrumentaalista. Vastakkaisiakin tuloksia oli saatu, eli kirurgikin voi hyvin valita oman suosikkitaustamusiikkinsa.

Entä, onko genrellä väliä?

Eräässä korona-aikaan Kiinassa tehdyssä tutkimuksessa ahdistusta lievitti parhaiten kiinalainen perinnemusiikki ja popmusiikki. Tuo kertoo hyvin, kuinka tällaisen tutkimuksen tulokset ovat kulttuurisidonnaisia ja kuinka oma historia vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja ehkä myös tutkimusasetelmaan. Jos vastaava tutkimus olisi tehty Suomessa tulokset olisivat olleet tyystin toiset.

Vallalla onkin ajatus, että lajityypillä ei ole niinkään väliä, pikemmin merkitystä on tilanteeseen sopivalla rytmillä, sointukuluilla, melodialla ja varmasti sanoituksillakin. Myös musiikin tuttuus vääjäämättä vaikuttaa suuntaan ja toiseen.

Yhdessä työssä oli verrattu ryhmässä laulamisen vaikutuksia pelkkään musiikin kuunteluun. Laulaminen oli tehokkaampaa stressinlievittäjänä (kortisolitasot laskivat) mutta toisaalta kuuntelemalla psyykkinen hyvinvointi jostakin syystä koheni heti.

Hieman teoreettisempaa ja perustutkimukselta kuulostavaa ovat työt, joissa on selvitetty musiikin kuuntelun vaikutuksia aivojen palkkiojärjestelmään.

Tutkijoiden mukaan musiikin tuottama mielihyvä syntyy aivokuoren ennusteita muodostavien silmukoiden ja palkkiota säätelevien subkortikaalisten järjestelmien vuorovaikutuksesta. Alkaa kuulostaa aika tieteelliseltä!

Ennustettavuuden ja mielihyvän välille on esitetty käänteisen U:n muotoista suhdetta: täysin ennustettava tai täysin ennustamaton musiikki tuottaa vähän mielihyvää, ja suurin mielihyvä syntyy tilanteessa, jossa ennusteita voi muodostaa mutta ne eivät aina toteudu

Tutkimusten mukaan kuuntelijat suosivat musiikkia kahdessa "sweet spotissa": kun se vahvistaa epävarmoja ennusteita tai rikkoo varmoja ennusteita. Tätä voisi kai kutsua musiikin yllättävyydeksi. Mukana täytyy siis olla jotakin tuttua ja turvallista, jotta vaikutus vahvistuu.

Tämä vei ajatukset luontevasti takaisin Arppaan. Satunnaisessa järjestyksessä kuunneltuna Arpan musiikki yllättää, välillä laukataan dalindeo-jatsin sykkeessä, heti kohta Arpan ääni kohoaa kohti Max Raaben komeaa ja kuulasta falsettia, sitten melkein humpataan ja heti perään puhelauletaan eli räpätään. Suu menee väkisin messingille.

Omassa pienessä päänupissani Kari Peitsamo & Aku Ankkulin Kauppaopiston naiset on vaihtunut Arpan Balalaikkaorkesterin naisiksi. Melkoinen saavutus sekin.

Keikkajärjestäjät ovat hekin Arpasta innoissaan, koska hän houkuttelee katsomoihin kaiken kirjavaa väkeä teineistä eläkeläisiin, ja juomakassakin kilisee silloin kuulemma iloisemmin. Musiikki voi yhdistää sukupolvia.

Mutta ansaitsemmeko Arpan? Siitä en ole vielä ihan varma mutta olen satavarma, että Arppaa me tarvitsemme. Nimimerkki @tomras3541 paaluttaa Poika ja pianon K’s -kappaleen Youtube-kommentissaan nasevasti: Arppa on antiteesi kaikelle sille mikä tässä maailmassa on veemäistä. Ja ainakin minun palkkiojärjestelmäni Arppa saa hetkeksi kihisemään mielihyvästä.

Tutkimustiedon keräämisessä ja käsittelyssä on käytetty MediSearch.ai -työkalua. Viitteet saa tarvittaessa toimituksesta.

Kirjoittaja

Jari Turunen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat