Jos kolumni, tai vaikkapa somepäivitys, alkaa sanoilla “kysyin Chat GPT:ltä”, lopetan välittömästi lukemisen. Luvassa tuskin on mitään kiinnostavaa.

Silti ihmiset tosiaan kysyvät jatkuvasti asioita chatboteilta. Niitä käytetään tiedonhakuun, vaikka ne eivät epäluotettavuutensa takia siihen sovellu. Niille jutellaan tunnepuolen asioista, vaikka ne eivät tunne mitään.

Viime aikoina olen lukenut lukuisia ennusteita siitä, miten nopeasti ihmisten tekemä luova työ – ideointi, ajattelu, kirjoittaminen, jopa taide – voidaan ulkoistaa koneille. Esimerkiksi journalismin piirissä tästä puhutaan paljon. Alma Median toimitusjohtajan Kai Telanteen mielestä tekoälymurros tarkoittaa sitä, että nykyiset työt tehdään jatkossa puolet pienemmillä resursseilla. Tai jos nykyinen toimittajamäärä säilyy, heidän pitää tuottaa tuplasti enemmän sisältöä.

No, sisällöstä ei varsinaisesti ole puutetta. Itse veikkaisin, että keskinkertaisen tekoälytuotannon aikakaudella yleisöt alkavat kaivata journalismilta korkeaa laatua. Jotakin sellaista, mihin vain ihminen pystyy.

Eräs kirjailija kirjoitti sosiaalisessa mediassa: "Haluan, että tekoäly pesee pyykkini ja tiskaa astiani, jotta voin tehdä taidetta ja kirjoittaa. En halua, että tekoäly tekee puolestani taidetta ja kirjoittaa, jotta minä voin pyykätä ja tiskata."

Ajattelen, että pyykit ja tiskit ovat sitaatissa metafora kaikenlaiselle metatyölle, joka on pois oikeasta luovasta työstä. Se tarkoittaa sälää, keskeytyksiä ja hälyä. Monessa mediatalossa on ymmärretty, että on fiksua poistaa toimittajien työpäivistä kaikkea tällaista, jotta he voivat keskittyä paremmin työnsä ytimeen.

Tämä ei kuitenkaan ole se suunta, mihin suuret tekoäly-yhtiöt ovat maailmaa viemässä. Niillä on jaettu fantasia "yleisestä tekoälystä" (artificial general intelligence eli AGI). Se tarkoittaa tilannetta, jossa koneen ajattelukyky ylittää ihmisen kaikilla areenoilla.

Toisten mielestä tämä on markkinointipuhetta, mutta monet uskovat siihen tosissaan.

Helsingin Sanomat haastatteli taannoin suomalaista tekoälyasiantuntijaa, jonka mielestä yleinen tekoäly saattaa lyödä läpi jo vuodessa tai parissa. Hänen mielestään tekoälyn generoimat ideat ovat jo nyt "ihan legendaarisen kovia" ja "paljon parempia kuin mitä itse pystyisin keksimään". Tässä kohdassa haastattelua aloin todella odottaa esimerkkiä ideasta, johon ihminen ei pysty.

Esimerkkinä annettiin verkkoalusta, joka tuottaa meemien pohjalta virtuaalivaluuttoja eli meemikolikoita.

Hetkinen, tämähän on tehty jo monta kertaa. Jopa Donald Trumpilla on oma virtuaalikolikko.

Sillä välin, kun odottelen aidosti vakuuttavia esimerkkejä tekoälyn ylivertaisesta ideointikyvystä, mieleni palaa talouden nobelistin Daron Acemoglun ajatuksiin.

Haastattelin häntä taannoin tekoälykehityksen vaikutuksista työelämään. Nykyinen kehityspolku, joka korostaa ihmistyön automatisointia, lisää Acemoglun mukaan epätasa-arvoa. Acemoglun mielestä tekoälykehityksen suunta pitäisi kääntää työntekijäystävällisempään suuntaan. Tekoälyn pitäisi olla assistentti, ei viedä ihmisiltä työpaikkoja. Sen siis pitäisi hoitaa ne metaforiset tiskit, ei ajatustyötä.

Jos ideointiin, ajatteluun ja kirjoittamiseen perustuvat valkokaulustyöpaikat alkavat toden teolla kadota, se tarkoittaa laajaa työttömyyttä ja ostovoiman romahdusta. En ole nähnyt tekoäly-yhtiöiden visioita siitä, kuka silloin maksaa niiden tuotteista.

Kuka hahmottelisi, miten sellainen yhteiskunta pyörii, jossa työttömien määrä räjähtää, keskiluokka kutistuu ja verotulot romahtavat?

Jos kysyisin tätä tekoälyltä, ehdottaisiko se kansalaispalkkaa? Sekin on ihmisten jo kauan sitten ideoima asia.