Elokuun lopulla vietetään elovalkeita, joita myös venetsialaisiksi kutsutaan. Kesäkauden viimeisenä viikonloppuna syttyvät tulet mökkijärvien rannoilla. Mielissä kiitetään päättyvän kesän antimista ja jäädään odottamaan seuraavan kesän riemuja.

Kesän juhlakausi ei ole vielä lainkaan päättynyt, juhlat ovat vain siirtymässä kaupunkeihin, jonne suomalaiset ovat palanneet lomiltaan. Kesällä kulttuuritapahtumat ovat rikastuttaneet meitä ympäri Suomea, pienissä kaupungeissa ja kylissä. Kesäisen kulttuuritarjonnan runsaus on häkellyttävää, kansainväliseen parhaimmistoon kuuluvista Kuhmon kamarimusiikkijuhlista maaseudun mainioiden kesäteattereiden näytelmiin. Laura Mikkolan johdolla on järjestetty jo usean vuoden ajan musiikkijuhlat vuoden kauneimmaksi kyläksi vuonna 1990 valitussa Iitissä. Ohjelmassa oli tänä vuonna mm. Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticus pianolle sovitettuna. Ilokseni havaitsin, että lintujen osuudesta vastasi kurssitoverini Markku Saarelma.

Äidinkieli on kulttuurin perusta. Palattuani Suomen kulttuurikesästä yliopistomaailmaan pahoitin mieleni ensimmäisestä viestistä, joka oli lähetetty vain englanniksi.

Helsingin yliopiston viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, mutta nyt kulttuurin johtotähtinä pidetyt yliopistot ovat kansainvälistymisen varjolla siirtymässä yhä enemmän englannin kielen käyttöön. Janne Saarikivi on yksi harvoista yliopistolaisista, joka puolustaa äidinkielen merkitystä. Hän on kirjoituksissaan tuonut esille suomen oppimisen tärkeyttä, jos halutaan, että ulkomailta suomalaisiin yliopistoihin opiskelemaan tulleet myös jäävät tänne töihin. Suuri osa yliopistoista valmistuneista tulee kuitenkin työskentelemään valtion tai kunnan tehtävissä, joissa kielitaito on edellytys. Kielen merkityksestä terveydenhuollossa kirjoitin verkkokommentissani lokakuussa 2020.

Ammattilaiset etulinjassa

Erityisen merkillistä on, että viestinnän ammattilaiset ovat eturintamassa rapauttamassa suomen kieltä.

Helsingin yliopiston Alumniyhdistyksen verkkokirjeen nimi on ThinkLetter ja Hus mainostaa kotisivuillaan uuteen Stream-järjestelmään siirtymistä. Viestinnän ammattilaisilta odottaisi enemmän pyrkimystä kehittää uuden teknologian tuomille sanoille suomalaisia ilmaisuja.

Esimerkiksi ”livestriimaus” on suomeksi suoratoisto.

”Nykysuomeksi” käyty keskustelu menee nykyään esimerkiksi näin: ”Livestriimatussa sympparissa lanseerataan uusi tiimihelpperi. Siinä diskutoidaan myös inklusiivisuudesta ja priorisoinnista. Kolmannen bulletin asioita ovat mm. miten kontaktoida työsopparin kannalta relevantit tahot ja kuka organisoi visitaatiot. Tämä info on sitten tarkoitus plaseerata landing pagelle. Apua saat helpparin kautta. Olet muuten mutella!”

Elovalkeita, muinaistulia tai venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa, vietetään siis elokuun viimeisenä lauantaina. Niitä on vietetty Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen Pohjanlahden suurissa kaupungeissa. Nykyään elovalkeita juhlitaan paitsi Itämeren myös Suomen järvien rannoilla.

Muinaistulien yöstä kertoo Hanna Meretojan kirja Elotulet. Kirja kuvaa vastikään syöpädiagnoosin saaneen Elean tuntemuksista, pohdinnoista elämästä ja kuolemasta, perheestä ja ystävistä. Kirjan kieli on käsittämättömän kaunista. Juuri kielen kauneus pitää yhden illan ja yön kuvauksen ihmisten mielestä ja kesäyön luonnosta otteessaan lähes 500 sivun verran.

Kirjoittaja on professori, LKT Eija Kalso, Helsingin yliopisto ja Hus.