Koirani rakastaa metsäpoluilla loikkimista. Itse asiassa minäkin, vaikka en mikään juoksija olekaan. Metsäpolun kimmoisa pohja, vuodenaikojen vaihtelua seuraava kasvusto, metsän äänet ja tuoksut, luonnonvalo ja sen varjot. Vahva esteettinen elämys.

Luontoympäristö elvyttää ja hoitaa mieltä, sitä vahvemmin mitä luonnonvaraisemmassa ympäristössä oleilemme.

Aiheesta kirjoitettiin vuonna 2018 myös Duodecimissa otsikolla Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Luonnossa liikkuessa voi saada verenpaineensa laskemaan ja valkosolujen määrän nousemaan. Hyötyjä voi saada vartin tai puolen tunnin viikkoannoksella, mutta parhaimman vaikutuksen saa muutaman tunnin mittaisella luontoliikunnalla. Luontopolulla pomppiessa voi harjoittaa lihaksiaan, ketteryyttään ja tasapainoaan, korkeuserot saavat vähän hengästymään ja sykkeen nousemaan.

Tervehdyttäviin luontokokemuksiin kannustamista harjoitetaan Britannian terveydenhuollossa nimikkeellä green social prescribing . Metsässä liikkumisen lisäksi sillä voidaan tarkoittaa myös puistojuoksutapahtumia, ulkoilmakahvittelua tai puutarhanhoitoa. NHS on äskettäin investoinut neljä miljoonaa puntaa tutkimushankkeeseen, jossa tätä teemaa testataan seitsemän terveyspalvelutuottajan palveluissa. Tähän mennessä on julkaistu mm. Fixsenin ja Barretin tutkimus (Front. Psychol., 2022), jossa viherympäristössä oleskelun havaittiin lievittävän pandemian lisäämää mielenterveysoireilua.

Samalla todettiin, että luontoon pääseminen ei onnistu kaikilta samalla tavalla: voi olla taloudellisia, sosiaalisia esteitä tai terveydellisiä esteitä, jopa niin, että nämä kumuloituvat tietyillä alueilla asuville.

Metsät lähellä

Meillä Suomessa asuvilla on melko helppo päästä metsän syliin, myös kaupunkialueilla ja niiden lähettyvillä, mutta käytämmekö me terveydenhuollossa metsän hoitavia vaikutuksia niin hyvin kuin voisimme?

Kaikki tuo ahdistus ja paha olo, joka kansaamme vaivaa, liikunnan puute, välkkyvien ruutujen vankina sisällä kyhjöttäminen, ylipaino ja kansansairaudet; eikö noita olisi syytä vastustaa nimenomaan ohjaamalla kansalaiset ja potilaamme liikkumaan luontoympäristössä? Tähän on tarttunut edelläkävijänä Päijät-Sote, joka käyttää metsäomaisuuttaan terveyden edistämiseen rakentamalla Kintterön terveysmetsän keskussairaalan viereen.

Mielenterveystalo on tuottanut tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja itsehoitoon soveltuvia sisältöjä, muun muassa kahdeksan lyhyttä metsämieliharjoitusta ja neljä virtuaalista luontokävelyvideota. Mietin vain, miten hyvin kansalaiset tai terveydenhuollon ammattilaiset löytävät nämä harjoitteet, ja osataanko niitä käyttää ihan hoidon osana.

Olisiko luontoyhteyden lisääminen lääkärin määräyksellä hyvä keino edistää kansanterveyttä ja jopa välttää nykyistä ylidiagnostiikkaa, ylihoitoa ja terveyspalvelujen ylikuormitusta?

Lääkärin määräämä liikuntaresepti ei aikanaan lyönyt läpi, mutta liikuntaneuvonta näyttää olevan kuntien hyte-työssä melko vakiintunutta. Nykyisestä liikuntaneuvonnasta näyttää luontoelementti kuitenkin puuttuvan kokonaan ( OKM hankejulkaisu 2022 ).

Positiivisten terveysvaikutusten aikaan saamiseksi tarvitaan luontoliikuntareseptiin ”oikea sisältö ja riittävä annos”, ja ainakin sairaiden hoidossa tämä reseptiikka tarvitsee tuekseen lisää tutkimusnäyttöä. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin monin eri tavoin mahdollista ja toimintarajoitteet huomioiden myös turvallista.

Eiköhän meidän lääkärien olisi itsekin syytä mennä metsään, työkykymme ylläpitämiseksi!