Kommentti Suom Lääkäril 2024;79:e42034, www.laakarilehti.fi/e42034

Etiikan reality check

Heidi Wikström

Lääkärin ammatti on sellainen, että jokainen potilaaksi joutuva toivoisi meillä olevan erityisen hyvän etiikan. Ei ole toista ammattia, jonka harjoittaminen lähtee siitä, että ihmisen terveys ja usein elämäkin luovutetaan tuntemattomien henkilöiden tietojen ja taitojen kannateltavaksi.

Itselläni on kokemusta lääkärinä, potilaana ja lähiomaisena olosta niin pikkuvaivojen kuin elämän ja kuoleman kysymyksissäkin. Minkä vuoksi tällainen ammatti on olemassa ja sitä pidetään yllä yhteiskunnan varoilla?

Onpa tyhmä kysymys, voisi äkkipäätään ajatella. Mutta kun katsoo ympärilleen ja lukee uutisia, huomaa, että vastaus riippuu siitä keneltä kysytään.

Tästä ei seurannut mitään hyvää

Törmäsin taannoin tapaukseen, jossa lääketieteen kandidaatteja oli rekrytoitu ankaran työvoimapulan vaivaamalle erikoisalalle kesäajaksi, tietysti suurella korvauksella, paikkaamaan tuota huutavaa pulaa. Tästä ei seurannut mitään hyvää: rahat menivät ja ne muutamat osaajat, jotka kandien lisäksi olivat loma-aikana töissä, joutuivat käytännössä hoitamaan noiden kesäsijaistenkin työt.

Kyseisten kandien vastaus kysymykseen lääkärin työn tarkoituksesta saattaisi olla suurin piirtein tällainen: että minä saan rahaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman helpolla.

Toisenlaisen vastauksen saattaisi antaa kollega, joka on koko työuransa toiminut pienen lähetyssairaalan lääkärinä kaukana Suomesta tehden kovasti töitä minimaalisella palkalla.

Tavanomainen vastaus lääkärin ammatin tarkoituksesta on ehkä jotakin tällaista: että ihmiskunnan kärsimys lieventyisi, elämänlaatu parantuisi ja yksilön elinpäivien määrä olisi mahdollisimman suuri. Seuraavaksi voisi varmaan mainita senkin, että lääkärin pitäisi saada vaivannäkönsä palkaksi kohtuullisen mukavat elinolot. Sitä kohtuullisuutta on pyöritelty eri suuntiin lehtien palstoilla viime aikoina paljonkin.

Täytyy myöntää, että tällä kertaa jonkin verran ymmärrän tätä ns. loanheittoa. Terveydenhuolto ratkeilee liitoksistaan saumojen eri kohdista.

Pula-aika

Kaikenlaista pulaa on: perusterveydenhuollon lääkäreistä syrjäseuduilla, radiologeista melkein missä tahansa, sairaanhoitajia ei tahdo nykyisenkaltaiseen hoitotyöhön nykyisenkaltaisilla korvauksilla saada, ja niin edelleen.

Omalla hyvinvointialueellani on paha pula ainakin psykiatrian alan työntekijöistä . Tällaisessa tilanteessa vuokrafirmojen kautta toimivien lääkäreiden suuret palkkiot aiheuttavat närää.

Omana kandiaikanani oli tapana tehdä opiskelujen ohella päivystyksiä pienten paikkakuntien terveyskeskuksissa. Korvaukset olivat suurin piirtein samoja eri paikoissa – aivan hyviä, kun ei paremmastakaan tiedetty. Sitten jossain vaiheessa tuli ensimmäinen vuokralääkärifirma, MedOne, ja loppu on historiaa huipentuen tuhansien eurojen korvauksiin lyhyestä työrupeamasta.

Tästä saa oivallisen aasinsillan Sanna Mariniin, josta monet kuuluvat ajattelevan, että hän petti ideologiansa nostamalla verovapaata osinkoa omistamastaan yrityksestä, vaikka ei tehnytkään sitä asiansa osaavan veronkiertäjän tapaan holding-yhtiön kautta.

Miten me lääkärit tähän keskusteluun liitymme?

Eettisissä ohjeissamme sanotaan, että emme ”…saa tavoitella perusteetonta aineellista etua.” Jonkun mielestä hyvin suuret konsulttipalkkiot voisi nähdä tällaisena. Itsekin olen tehnyt tällaisia töitä satunnaisesti eli en väitä tässä olevani muita hyveellisempi.

Olen kuitenkin havahtunut nykyiseen tilanteeseen, jossa säästöjä yritetään saada aikaan aivan epätoivoisin ratkaisuin, kuten vaikkapa täydennyskoulutusmäärärahoja kutistamalla . Ehkäpä meidän jokaisen tulisi kohdallamme miettiä, mitä voisin itse tehdä terveydenhuollon ahdingon helpottamiseksi. Useimmilla lääkäreillä on varmasti jokin, vaikka pienikin asia, jonka voi tehdä yhteisen edun hyväksi. En nyt ala luettelemaan esimerkkejä. Tiedän kyllä missä asioissa omat asenteeni ovat olleet huonoja ja lisääkin korjattavaa varmasti on.

Jos ahneuden synnin välttämiseen herättäisiin Suomessa oikein porukalla, voitaisiinko taloutemme saada vakaalle pohjalle?

Ja mitä tulee terveydenhuoltoon – voisiko viime vuosituhannen lopun utopia toistua: suurin osa lääkäreistä tekee kohtuullisella korvauksella työtä julkisen terveydenhuollon parissa, ahkerimmat heistä pitävät silloin tällöin yksityispraktiikkaa vapaa-ajallaan ja jokainen maassamme saa tarvitsemansa terveyden- ja sairaudenhoidon?

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.

Kirjoittaja

Heidi Wikström

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat