Hyvinvointialueet painiskelevat budjettivaikeuksissa ja säästöjä etsitään kaikkialta.

Yhdeksi säästökohteeksi on nostettu neuvola- ja kouluterveydenhuoltotoiminta. Olen itsekin kritisoinut lasten terveystarkastuksia, mutta mitä säästöjä toiminnasta on odotettavissa?

Neuvolassa lapsi perheineen tulisi tavata 15 kertaa ennen kouluikää. Kun Suomen syntyvyys on painunut pohjalukemiin ja yhä harvemmalla lapsiperheellä on arjessa mukana isovanhempia tai muita tukiverkostoja, neuvolan rooli lapsiperheiden tukijana on korostunut.

Neuvolassa on aito mahdollisuus juhlapuheista tuttuun varhaiseen tukeen, jos vain toiminnan mittarit asetetaan oikein. Silloin pelkkien terveystarkastusten toteutuminen ei riitä, vaan on seurattava myös muutoksia lasten ja perheiden hyvinvoinnissa ja pärjäämisessä omassa arjessaan. Jos joku perhe ei tahdo eikä tarvitse kaikkia 15 käyntiä, tuon panoksen voisi siirtää enemmän tarvitseville. Säästöjen sijasta tarvitaan siis työn johdonmukaista kehittämistä vastaamaan nykyajan tarpeisiin.

Hoidon jatkuvuuden tärkeys

Hoidon jatkuvuus on perusterveydenhuollossa asiakaslähtöistä ja kiistatta kustannusvaikuttavaa. Neuvolassakin hoidon jatkuvuus vaikuttaa arkijärjellä tärkeältä.

Jos neuvolakäynneillä kohtaa tutun terveydenhoitajan, hänelle on helpompi kertoa murheista kuin vaihtuville työntekijöille. Tutun työntekijän on myös helpompi havaita muutos vanhemman mielialassa tai lapsen käytöksessä. Neuvolalääkärin on tarkoitus seuloa merkittäviä kehitysviiveitä ja -ongelmia kuten näkövammoja, joissa varhaiset lisätutkimukset, hoito ja kuntoutus takaavat tutkitusti parhaan lopputuloksen.

Kouluterveydenhuollossa tosiasiallista näyttöä nykyisen toiminnan vaikuttavuudesta on vähän.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kouluterveydenhuolto olisi viisas säästökohde. Olennaisempaa olisi sielläkin työn systemaattinen kehittäminen ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön mahdollistaminen. Turussa tehdyssä selvityksessä lähes 16%:lla peruskoululaisista oli yli 150 tuntia poissaoloja kouluvuoden aikana, mikä tarkoittaa koululaisen iästä riippuen 5–7 viikon poissaoloa.

Poissaolot vaarantavat oppimisen lisäksi myös yhteisöön kuulumisen ja sitä kautta terveyden sosiaalisen ulottuvuuden. Kun valtaosa poissaoloista aiheutui terveydellisistä syistä, opettajien mahdollisuudet puuttua niihin ovat olemattomat. Vertailun vuoksi: aikuiset ovat sairauden vuoksi poissa töistä keskimäärin 13 päivää vuodessa.

Tukea ajoissa

Jos joltakin on mennyt ohi, nuorten hyvinvointi on heikentynyt vuodesta 2016 lähtien monella mittarilla.

Siksi varhaista apua tarvitsevia nuoria on nyt yhä enemmän. Olen toivonut nuorten tueksi vastuullisempaa ja johdonmukaisempaa päihde-, liikunta- ja koulutuspolitiikkaa sekä rajoja älylaitteiden ja sosiaalisen median käytölle. Jos mikä bisnes hyvänsä ajaa aina lasten ja nuorten tarpeiden edelle, palvelutarve jatkaa kasvuaan ja sote-menot sen vanavedessä.

Useimmat vanhemmat säästävät rahaa lapsilleen, jos heillä suinkin on siihen mahdollisuus. Siksi tässä heikkenevän huoltosuhteen ajassa tuntuu irvokkaalta, että säästösaksien kohteeksi väläytellään koulutusta ja lasten ja nuorten terveyspalveluita, vaikka juuri ne ovat mitä suurimmassa määrin investointi koko Suomen tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.