Kertakäyttökäsineiden valmistuksen ja hävityksen haittoja olisi mahdollista pienentää vähentämällä niiden käyttöä ja huolehtimalla käsihygieniasta muilla tavoin.

Me vanhemmat lääkärit muistamme ajan, jolloin potilasta tutkittiin ja hoidettiin useimmiten paljain käsin. Toki haavojen, suun ja intiimialueiden tutkimukseen hanskat puettiin päälle. Nykyään on helppo vetäistä kertakäyttökäsineet käteen kaikkialle viritetyistä pahvilaatikoista.

Vuonna 2020 Tyksissä käytettiin tehdaspuhtaita tutkimuskäsineitä reilu 17 miljoonaa kappaletta. Se on 15 % enemmän kuin edellisenä vuonna ennen pandemiaa. Per hoidettu potilas käsineitä käytettiin 74 kappaletta, per työntekijä reilu kaksituhatta kappaletta. Jätettä näistä syntyi lähes 69 tonnia, mikä edustaa kuutta prosenttia Tyksin polttokelpoisesta jätteestä.

Tutkimuskäsineissä on kaikkialla Euroopassa siirrytty suurelta osin nitriilimateriaaliin, joka on suosittu sekä suojaominaisuuksien, käyttömukavuuden, vähäallergisuuden ja vähäisempien ympäristöhaittojen ansiosta. Tyksin hanskoista nitriiliä oli 95 %, ympäristölle haitallisempaa vinyyliä 2,5 % ja lateksia 2 %. Polyetyleenistä tehdyt kevyet mikkihiirihanskat edustivat enää häviävän pientä osuutta.

Käsineiden kuten muidenkin muovien valmistus on toksista ympäristölle, koska siinä tarvitaan kemikaaleja ja fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa. Maailmalla muovijätteitä dumpataan edelleen kaatopaikoille, joista ne joutuvat maaperään, vesistöihin ja eläinten suolistoon. Vaikka Suomessa käytetyt käsineet jätteenä poltettuna tuottavat energiaa, tästä syntyy myös hiilidioksidipäästöjä. Suomessa kertakäyttökäsineille ei ole mitään kierrätysmahdollisuutta, mutta muualla on viime vuosina käynnistetty projekteja, joissa nitriilikäsineitä kierrätetään muun muassa puutarhakalusteiden materiaaliksi.

Health Care Without Harm (HCWH)-organisaation projektissa Towards Plastic-free Healthcare in Europe havaittiin jo ennen pandemiaa, että kertakäyttökäsineet aiheuttavat lähes viidesosan sairaalan muovijätteestä. HCWH:n piirissä on analysoitu eurooppalaisten sairaaloiden käsinekulutusta, joka vaihtelee välillä 456–4 411 kappaletta per työntekijä ja 1,4–30,2 kappaletta per potilas. Tästä voidaan tehdä kaksi johtopäätöstä: osassa sairaaloita käsineitä todennäköisesti käytetään tarpeettoman paljon, ja Tyksissä niiden käyttö on runsasta, varsinkin potilaiden määrään nähden.

Kertakäyttökäsineiden valmistuksen ja hävityksen haittoja olisi mahdollista pienentää vähentämällä niiden käyttöä ja huolehtimalla käsihygieniasta muilla tavoin, vaikkapa vanhalla kunnon saippuapesulla. Miten käytäntöjä tulisi muuttaa turvallisesti? Hyvänä esimerkkinä mainittakoon muutaman vuoden takainen Great Ormond Streetin lastensairaalan käsinekampanja. Se lähti liikkeelle havainnoista, että runsaasta käsinekulutuksesta huolimatta henkilöstön käsihygieniakäytännöt eivät vastanneet ohjeistusta. Käsineitä kului 200 000 kappaletta viikossa (60 % Tyksin kulutuksesta). Sairaalassa käynnistettiin koulutusohjelma nimeltä ”Gloves off”, ja henkilöstöä neuvottiin välttämään käsineiden käyttöä mm. seuraavissa tehtävissä: i.v. lääkityksen tai injektion anto (i.m. s.c.), potilaan kylvetys ja pukeminen, sängyn kuljetus ja ruoan jakelu. Käsineiden käyttöä ohjattiin tilanteisiin, joissa oli mahdollisuus kontaktiin veren, eritteiden tai tartunnanvaarallisten mikrobien kanssa.

Vuoden kuluttua käsineiden kulutus oli vähentynyt 30 %, jätemäärä pienentynyt 18 tonnia ja rahaa säästynyt 90 000 puntaa vuodessa. Sairaalainfektioiden määrä ei kasvanut ja henkilökunta raportoi käsien iho-oireiden vähentyneen. Näitä oppeja voisi hyvin soveltaa Suomessakin.

Kirjoittaja on kestävän kehityksen johtaja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.