”Saatat kuvitella tietäväsi mistä on kyse, mutta usko minua: et tiedä.”

Repliikki on elokuvasta Chinatown, jonka käsikirjoitus on valittu useita kertoja yhdeksi maailman parhaista. Elokuvassa kyynistynyt yksityisetsivä Jake Gittes kuvittelee nähneensä kaiken. Gittes joutuu kuitenkin huomaamaan, että maailma on vielä paljon korruptoituneempi kuin hän on luullut.

Samankaltaisen kokemuksen tarjoaa amerikkalaisen tiedetoimittajan Charles Pillerin tuore tietokirja Doctored: Fraud, Arrogance and Tragedy in the Quest to Cure Alzheimer’s Disease . Alzheimerin taudin tutkimusta käsittelevä teos johdattaa lukijan petoksen ja rakenteellisen korruption äärelle, joka mykistää mittakaavallaan.

Eikä vain ulkopuolista.

”Tyrmistyttävää”, neurotieteilijä Christian Haas sanoo kirjassa. ”Ihmiset tulevat, tietenkin, järkyttymään, kuten minäkin. … Putoilin oikeastaan tuoliltani.”

Haasille on esitelty esimerkkejä mahdollisesta tutkimusvilpistä . Esimerkit on koonnut Pillerin työnantajan, tiedelehti Sciencen, nimittämä data-asiantuntijaryhmä. Esimerkit ovat 132 artikkelista – kaikki samalta tutkijalta.

Tutkija on Eliezer Masliah , alan ansioituneimpia nimiä.

Masliah käytti merkittävää valtaa Alzheimer-tutkimuksen suuntaamisessa. Hän johti National Institute of Aging -instituutin neurotieteen osastoa, joka on yksi alan merkittävimmistä rahoittajista.

Valtava määrä Masliahin julkaisemista tuloskuvista – aivokudoksesta mikroskoopin avulla otetuista kuvista sekä proteiinien havaitsemiseen käytettävistä western blot -kuvista – näyttäisi olleen väärennettyjä.

”Olen mykistynyt”, neurologi Samuel Gandy toteaa. ”Satoja kuvia. Kuvamanipuloinnin on täytynyt jatkua vuosia.”

Artikkeleita on siteerattu yli 18 000 kertaa.

Olisikin huijareita vain yksi. Mutta kirja vilisee väärinkäytöksiä Alzheimer-tutkimuksissa.

Yksi alan viitatuimmista tutkimuksista, Sylvain Lesnén ja Karen Ashen Nature-artikkeli vuodelta 2006 näyttäisi sekin perustuneen vilppiin.

Artikkeli valoi ilmestyessään uutta uskoa alan keskeisimpään, vallitsevaan amyloidihypoteesiin, jonka suosio oli hiipua toistuvien pettymysten vuoksi. Sciencen selvitys löysi artikkelista viitteitä tuloskuvien manipuloinnista – minkä Ashe lopulta myönsi itsekin. Nature perui julkaisupäätöksensä viime vuonna, 18 vuotta artikkelin ilmestymisen jälkeen, tuhansia viittauksia myöhemmin.

Myös muista Lesnén julkaisuista löytyi ”shokeeraavan selviä” esimerkkejä tulosten peukaloinnista, kuten eräs Alzheimer-tutkija niitä kuvaa.

Vahinko ei ole vain akateeminen. Lukuisat ihmiset ovat teoksen mukaan osallistuneet lääkekokeisiin, jotka näyttäisivät perustuneen väärennettyihin tuloksiin. Samaan aikaan dementiasta kärsivät perheet toivovat aivan todellista apua.

Lukijaan valaa luottamusta se ahkeruus, jolla tiedelehden värväämät data-analyytikot, neurotieteilijät ja kuvamanipulaatioasiantuntijat työskentelevät totuuden edistämiseksi. Vastenmielisen selkärangattoman kuvan kirja piirtää yliopistoista, rahoitusinstituutioista ja julkaisusarjoista. Niitä totuus ja tieteellinen integriteetti tuntuvat liian usein kiinnostavan vain oman mainehaitan näkökulmasta.

Peiliin katsominen ei ole helppoa. Joissakin kirjan arvioista tutkijat – sen sijaan että toteaisivat alan olevan itsetutkiskelun tarpeessa – jopa moittivat tietokirjailijaa aiheeseen tarttumisesta. Kommentti kertoo syvästä ymmärtämättömyydestä niin median tehtävää kuin tiedeyhteisönkin velvollisuuksia kohtaan. Sitä paitsi, jos luottamus alaan on koetuksella, viestintuojan ampuminen pahentaa asiaa.

Chinatown on syvästi pessimistinen elokuva. Sitä katsoessa voi kuitenkin lohduttautua sillä, että se on fiktiota.