Monet yrittävät nykyisin kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Siis yksityiselämässään, vaikkapa kartonkipakkauksia, vaatteita tai huonekaluja.

Minäkin kuulun useampaan roskalavaryhmään, joissa olen antanut ja vastaanottanut tavaroita. Hankin suuren osan vaatteistani ja huonekaluista käytettynä. Nyt on tarvetta hankkia aikuisen poikani tulevaan asuntoon sohva, ja tuottaa suorastaan iloa ajatella, että voin hankkia sen tavalla, jonka uskon kuormittavan ympäristöä vähemmän kuin uuden ostaminen.

Kierrättämisessäkin on tietysti syytä olla tarkkana; jos ostaa kirpparilta halpatuotantovaatteita, mahdollistaa niiden vaatteiden alkuperäisostajan uusia, epäekologisia vaatehankintoja. Sama tietysti pätee sohviin. Kun yksityiselämässä kierrätysmahdollisuudet ovat aika hyvät ja lisääntymään päin, ihmettelen, että näin ei ole työelämässä.

Toisaalta, kun tulen ajatelleeksi syitä, en oikeastaan ihmettele.

Kyllä suunnittelijatkin tietävät

Erityisen paljon kertakäyttöisyyttä tapaa leikkaussaleissa. Kertakäyttöisyydellä voidaan parantaa hygieniaa ja steriliteettiä, mutta tapana on toteuttaa lähes yhtä aukoton steriliteetti kaikissa toimenpiteissä, vaikka siihen ei ole mitään loogista syytä. Näin tuhlaantuu materiaaleja, mutta tämä on pientä verrattuna käyttämiimme elektroniikkaa sisältäviin laitteisiin.

Tänään koin todellisen valaistumisen asiassa, kun leikkaussalissamme esiteltiin peräpukamien hoidossa käytettävää laitetta, jonka avulla hoidon invasiivisuusaste laskee merkittävästi. Laite vaikuttaa oikein mainiolta ja siinä on hienoa tekniikkaa: modifioituun muoviseen proktoskooppiin on liitetty pieni ultraäänianturi, jolla paikallistetaan pukamakudosta syöttävä valtimo, joka sitten voidaan sitoa. Esittelykuvastossa ja videolla laite näytti helppokäyttöiseltä ja turvalliselta ja esittelijä kertoikin, että moni sairaala olikin näitä hankkinut tai hankkimassa. Mikäs siinä, koekäyttöön vain meillekin.

Mutta, sitten sain kuulla, että yksi laite maksaa noin 500 euroa ja on, mitäs muutakaan kuin kertakäyttöinen. Pyörittelin proktoskooppia kädessäni hetken ja vaikka olenkin vain yksinkertainen kirurgi, osasin parissa sekunnissa suunnitella laitteeseen helposti toteutettavan muokkauksen, jonka avulla anturiosa saadaan monikäyttöiseksi ja ainoastaan proktoskooppiosa menee jätteeksi.

Nykyisin, valitettavaa tämäkin, kaikki proktoskoopit käytännössä ovat muovia ja kertakäyttöisiä. Esittelijä oli hieman vaivaantunut ja sanoi, että niinpä tosiaan, mutta jotkut nyt vain ovat sitä mieltä, että kertakäyttöisyys on parempi juttu ja toiset tykkäävät monikäyttöisestä.

Minäpä hieman vauhtia saaneena siihen toteamaan: tiedän kyllä mistä tämä johtuu, rahanahneudesta! Jos minä sekunnissa pystyn keksimään, miten laitteesta saa monikäyttöisen, sen kyllä tietävät suunnittelijatkin. Onhan se eri asia pystyä myymään puolen tuhannen hintainen laite per potilas kuin ehkäpä parinkymmenen euron proktoskooppi (jonka senkin valmistuskustannukset varmaan lasketaan senteissä ennemmin kuin euroissa).

Onko oikeasti ainoa mahdollisuus?

Tämä oli esimerkki tilanteesta, jollaisia on jatkuvasti.

Jos kyseessä on monimutkaisempi laite, jonka sisuskaluja ei pääse näkemään, minut voidaan paremmin saada uskomaan, että kertakäyttöisyys on ainoa mahdollisuus.

Luultavasti näin ei aina, jos koskaan, ole. Tällainen suunnittelu on epärehellistä ja minusta suoranaista kiristystä.

Kirurgia on työtä, jossa pienikin vaikeus voi eskaloitua hankaliin komplikaatioihin. Niinpä kirurgit ovat kovin hanakoita hankkimaan minkä tahansa vekottimen, jonka avulla työ helpottuu ja potilasturvallisuus parantuu. Hinta merkitsee päätöstä tehdessä siksi vain vähän, vaikka nykytodellisuudessa bkt:stä yhä suurempi osa tullee menemään asevarusteluun ja kansanterveydessäkin kulut koko ajan kasvavat.

Yksittäinen ostoista päättävä lääkäri ei mitenkään voi vaatia monikäyttölaitteita suurelta kansainväliseltä valmistajalta, jonka toimitusjohtaja nostaa osinkoja drinkki kädessään jollakin hiekkarannalla. Kipuraja kertakäyttölaitteen hankinnassa menee ehkä siinä 1–2 k€ per laite kohdalla.

Enpä osaa äkkipäätään sanoa, miten tämän kehityksen voisi kääntää.

Yksi keino, jota on helppo käyttää, on ainakin joka kerta, kun laitteita esitellään, tuoda esille närkästyksensä kertakäyttökulttuurista.

Tuntuu vähän hassulta kotona parsia sukkia ja sitten mennä leikkaussaliin yhden toimenpiteen päätteeksi heittämään roskikseen parhaimmillaan tuhansien eurojen edestä valtavan hienoja laitteita, jotka todennäköisesti olisi voitu suunnitella hieman toisin.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.