Arvoisa joulupukki,

Olen Hyvin-Vointi-Alue, täältä maakunnasta. Kaverit sanoo Hooveeaaksi. Tai Hyvikseksi. Tai jotkut vaan Alueeksi. Laitan nämä eri nimeni tähän siltä varalta, että löydät varmasti oikean sivun tonttujen muistiinpanoista. Vaikka ei sen niin väliksi olisi, vaikka ei löytyisi – olen aika varma, että tonttujen kirjaukset minusta eivät ole kovin mairittelevia. Ennen kuin kerron toiveeni, haluan kirjoittaa muutaman sanan puolustuksekseni.

Ihan ekaksi haluan puolustautua sillä, että olen aika nuori, ja kaikki nämä säännöt ovat näin nuorelle aika mahdottomia ymmärtää ja noudattaa. Niin kuin aina, pienillä on taakkanaan edeltäjiensä painolasti: kuntayhtymien toimintakulttuuri, aiemmat paikallispoliittiset väännöt, keskittämiset ja keskittämättä jättämiset. Olen nämä painolastit niskassani yrittänyt olla niin kiltti kuin vain osaan. Ja kyllä minä osaan.

Pitkiä miinuksia

Tonttujen muistiinpanoissa lukee minun ja kavereideni kohdalla varmaan ensimmäisenä pitkä miinus. On kyllä parhaamme yritetty, mutta nämä Alijäämät ovat aika raskas taakka selvittää näin nopeasti, jo ennen kouluikää.

Voisitko harkita lainaavasi Petteriä meille vetoavuksi?

Punainen kuonokaan ei olisi haitaksi, toimisi majakkana täällä Palvelujen järjestämisen haasteissa.

Palveluja, niin, niitä me on yritetty tuottaa myös niin kiltisti kuin vain pystytään. Haluaisinkin kysyä Sinulta, Joulupukki: kumpi on tuhmempaa, jättää Alijäämät kattamatta vai laiminlyödä Palveluita? Osa kavereistani on sitä mieltä, että Alijäämät pitää kattaa, maksoi mitä maksoi. Toiset taas sanoo, että Alijäämät annetaan meille anteeksi tai ainakin hitaus niiden suorittamisessa, mutta Palveluita varten olemme olemassa.

Yritin jo aiemmin kirjoittaa asiasta Tonttuministeriöön, mutta vastaus oli niin savolainen, että sikäläinen kaverinikaan ei ymmärtänyt, mitä jokaisen kirkassilmän silkohapsen tulisi tehdä.

Punanuttusi ovat vakoilleet minun ja kavereideni aikaansaannoksia koko olemassaolomme ajan, eikä me niitä enää oikein edes osata pelätä. Osa meistä pelkää niitä mustapukuisia salkkumiehiä, joiden saapuminen kuulemma tarkoittaa Arviointimenettelyyn joutumista. Osa kavereistani sanoo, ettei Arviointimenettelyä ole olemassakaan. Osa taas sanoo, ettei tarvitse pelätä, niiden kanssa on ihan mukava juoda glögiä ja syödä joulutorttuja ja jakaa suklaakonvehteja uusiksi.

Joulun toiveeni

Mutta jotta kirjeestäni ei tulisi yhtä pitkä kuin Alijäämien kattamisyritykseni myötä rikkomieni lakien lista, tässä tämän joulun toiveeni.

– Anna meille rauha. Me tehdään parhaamme, me ihan oikeasti luvataan olla niin kilttejä kuin vain osataan, mutta uhka kaverin määräysvallan alle joutumisesta, kun omankin polun rakentaminen vanhojen raunioiden lomaan on vielä kesken, ei varsinaisesti helpota sen enempää tätä itse kunkin omaa kiltteysurakkaa kuin kavereiden välistä yhteistyötäkään.

– Anna meille riittävästi namuja. Meillä on kaikki edellytykset kyetä parempaan suoritukseen kuin lukuisat edeltäjämme, mutta me kavereiden kanssa tarvitaan työrauhan lisäksi resursseja, jotta pääsemme oikeasti kehittämään itseämme halvemmaksi. Tämän vuoksi toivoisin, että antaisit meille Alijäämien kanssa vähän lisää leikkiaikaa, jotta emme tulisi vahingossa tuhonneeksi Palveluita samaan tapaan kuin piparkakkutaloa, jonka seinä murtuu, kun seuraavaa palaa painaa liian kovaa kiinni.

– Anna meille, mitä meille kuuluu. Osalta kavereista on leikattu Siirtymätasaus-leikkurilla joulutorttulevyn nurkasta ihan merkittävä pala pois, pysyvästi. Nämä kaverit ei mitenkään voi saada ehjää ja mallin mukaista joulutorttua kasaan siitä, mitä on jäljellä.

– Anna meidän pitää kiinni meidän tärkeimmästä aarteesta, Henkilöstöstä. Nyt aika moni meistä yrittää nostaa sijoitustaan tonttujen kiltteyskirjassa sillä, että uhraa aarteensa ja viettää Yyteetä. Minusta se ei ole kilttiä vaan tosi tuhmaa. Me tarvitaan Henkilöstöä, jotta voidaan rakentaa entistä parempia Palveluita, entistä vähemmillä namuilla.

Joulupukki, minä uskon Sinuun, ja haluan olla tositositosi kiltti. En vain tiedä, miten se tehdään.

Terveisin H.V.A.