Käsite maalittaminen syntyi wikipedian mukaan 2010-luvulla ja arvio tuntuu intuitiivisesti oikealta.

Ei siitä nuoruudessani puhuttu, vaikka toki vastaavaa toimintaa, siis sellaista, jossa ”henkilöä pyritään tarkoituksellisesti mustamaalaamaan ja vaikuttamaan hänen toimintaansa usuttamalla ihmisiä hänen kimppuunsa” on tietysti ollut kautta aikojen. Ennen maailman jokaiseen kolkkaan yltävää viestintäverkostoa, jossa ainakin me teknisesti kehittyneimmän maailman yksilöt olemme kiinni kuin solut elatusmaljansa matriksissa, sellainen toiminta ei ollut yhtä tehokasta. Lääkärilehdessäkin aihetta on käsiteltypariin otteeseen.

Tällaisista lukiessa helposti pelästyy. Sitä miettii, että paras vaieta, etenkin julkisesti, hankalista aiheista. Kuitenkin juuri me lääkärit olemme monien hankalien asioiden asiantuntijoita, ja on suuri sääli ja pahimmillaan jopa vahingollista, jos vain rohkeiden ja kovapäisten ääni kuuluu julkisessa keskustelussa.

Kokemusasiantuntija

Itsellänikin on pientä kokemusta asiasta. Olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun sellaisissa aiheissa, jotka aiheuttavat voimakkaita tunteita ja jakavat ihmisiä leireihin.

Havaintoni, jotka eivät perustu pelkästään omaan kokemukseen vaan myös somen seuraamiseen, perusteella maalittamiseen liittyy ainakin tämä ilmiö: henkilö N esittää faktan A, joka on ideologia B:n kannattajien usein toistama. Tämän jälkeen N:stä oletetaan, että N on ideologia B:n kannattaja.

Sitten tämä oletus esitetään julkisesti ja aletaan solvata N:ää sillä perusteella, mitä (pahaa) oletetaan ideologian B:n kannattajista. Tämän jälkeen monet eivät enää pidä N:ää kunnon ihmisenä. Se, että N vain toi esiin tietyn faktan, unohtuu. Se, millainen ideologia B oikeastaan on ja millaisia tulkintoja siitä on olemassa, ei ole useinkaan selvää keskustelijoille.

Ajattelen, että tällainen mutkia suoriva keskustelu johtuu usein siitä, että monet raja-aitoja aiheuttavat aiheet koskettavat henkilökohtaisia asioita, kuten ihmisen identiteettiä tai hyvin suuria asioita, kuten todellisuuskäsitystä. On ymmärrettävää, että oman todellisuuskäsityksen horjuttaminen voi saada aikaan paniikkireaktion ja ihminen haluaa vaientaa kiusallisen äänen. Mutta joskus syntyy vaikutelma, että hyvinkin fiksut ihmiset tahallaan siirtelevät keskustelun maalitolppia silloin, kun tosiasiat eivät ole heidän puolellaan. Siis siirretään painopiste keskustelun aiheesta keskustelijaan.

Mitä minulle sitten on sattunut?

No, ainakin minua on yritetty vaientaa ottamalla yhteyttä parhaillaan lukemasi julkaisun toimitukseen. Minua on myös haukuttu keskustelupalstoilla.

Olen myös ollut havaitsevinani, että joillain foorumeilla ja joidenkin henkilöiden taholta olen persona non grata.

Muutakin kuin negatiivista

Mutta, olen saanut myös kannustusta, olen tutustunut kiinnostaviin ihmisiin ja ilmiöihin ja olen jopa hieman muuttanut käsityksiäni. Epämieluisina alkaneet tilanteet ovat voineet päättyä hyvinkin ja muodostaessani mielipidettäni olen joutunut tutustumaan vastapuolen kantoihin ja niitä edustaviin ihmisiin, ja havainnut, että harvat asiat ovat absoluuttisia, hyvässä tai pahassa.

Mitään kauheaa ei ole tapahtunut, minua ei ole uhkailtu eikä solvattu päin kasvoja. Minua ei yleensä myöskään tunnisteta missään. En siis ole muuttunut julkkikseksi, vaikka olenkin kirjoittanut ja keskustellut julkisesti.

Usein osallistuessani johonkin pienryhmään (mitä tapahtuu usein johtuen moninaisista harrastuksistani) teen itsestäni haun saadakseni tietää, mitä sähköinen rihmasto minusta esille tuottaa. Se on, paitsi hauskaa, myös lohdullista.

AI-yhteenveto näyttää kohtelevan minua lempeästi. Ilmeisesti algoritmin tavoite ei ole lisätä vastakkainasettelua ja niinpä minuun kohdistunut mustamaalaus ei pomppaa sieltä esiin.

Kokemukseni perusteella voin sanoa: jos sinulla on jotakin sellaista sanottavaa, jonka sanominen mielestäsi vie jotakin asiaa, edes hippusen, hyvään suuntaan, sano se ääneen. Vaikkapa mielipidepalstalla tässä lehdessä. Jos kirjoitat perustellen kantasi, et joudu siitä sen paremmin suden kuin hainkaan hampaisiin.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.