Viime päivinä julkisessa keskustelussa aiheiden joukossa kaistaa on ottanut uskonnonvapaus, ja hieman yllättävästä näkökulmasta. Olin kuvitellut, että keskustelun taustalla oleva historian ja kulttuurin tuntemattomuus ei sivistyneenä pitämässäni maassamme olisi mahdollinen.

Mieleeni muistui aika noin 15 vuoden takaa, jolloin omat lapseni olivat kouluikäisiä. Silloin Suvivirsi ja joulukuvaelma olivat keskustelun kärjessä ja monissa kouluissa niistä luovuttiinkin uskonnonvapauden nimissä. Minusta se oli vääryys, en voinut hyväksyä, että pieni äänekäs joukko saisi päättää suuren enemmistön juhlatavoista tahallaan väärinymmärtävien väitteidensä voimalla. Olinkin aina toukokuussa valmistautunut osallistumaan kulttuurisotaan korottamalla koulun jumppasalissa ääneni ja huutamaan: ”missä Suvivirsi?”, jos sitä ei olisi esitetty.

Poikani vantaalainen lähiökoulu, jossa puhuttiin 15 eri äidinkieltä ja oppilasneuvoston puheenjohtaja oli muslimimies, oli kuitenkin varsin maalaisjärkinen laitos.

Jokainen uskoi, mihin uskoi tai oli uskomatta, mutta juhlissa noudatettiin rakkaiksi koettuja, monisukupolvisia perinteitä. Suvivirsi laulettiin aina ja joulukuvaelman Mariana muistan nähneeni somalitytön päähuiveineen.

Kulttuurievoluutio onkin edennyt piirun verran: nykyisin Suvivirsi nähdään kulttuuriperintönä eikä uskonnon harjoittamisena, mutta soppaan on tullut uusi mauste: uhriutuminen, ja sen voimalla voidaankin puhaltaa kulttuurisota uuteen liekkiin. Jokin julkisessa sanassa on sellaista, että se nostaa kuin aallonharjalle vääryyden kokemukset, jolloin sopuisuus ja mielihyvä peittyvät näkyvistä niiden kuohuessa ylitsemme. Tässä kuohunnassa on paljastunut, kuinka ohutta maassamme taiteen ymmärtäminen, eli suomeksi sanottuna sivistys, saattaa olla.

Taiteen arvostus

Suomi armas synnyinmaa on talvisin kaamokseen verhoutuva paikka, jossa taidetta eri muodoissaan arvostetaan vähän verrattuna muuhun Eurooppaan (BKT:nä mitattuna).

Opetuksessa taide- ja taitoaineet ovat aivan lapsipuolen asemassa. Niiden asema on yhäti heikkenemässä .

Jostakin syystä katsotaan, että kaikkien ihmisten on tärkeää ymmärtää toisen asteen funktio ja paraabeli, mutta jopa koulun rehtori saattaa olla niin tietämätön, että lapsilta perutaan harvinainen tilaisuus tutustua musiikin merkkiteokseen (Händel Messias) ja samalla historiaan, sillä perusteella, että hän pelkää musiikin kuulemisen mahdollisesti olevan uskonnon harjoittamista .

Surullinen tapaus

Sekä luonnontieteiden että taiteiden alalla toimivana tiedän, että molemmat ovat inhimillistä toimintaa, mutta väitän, että eräisiin nykyajan suurimmista kansanterveyspulmista, elämänhallinta ja mielen häiriöt, ratkaisun jokin osa voisi löytyä taiteiden puolelta.

Tanssi, musiikki, sanataide, kuvataide; kaikkien niiden avulla ihminen voi syventää itseymmärrystä, yhteyttä mielensä kerrosten välillä ja lopulta myötätuntoa kanssaihmisten ajattelua kohtaan. Nimittäin kaikissa meissä on luovuuden potentiaali ja oman ainutlaatuisen luovuuden toteuttaminen tuo syvyyttä, ymmärrystä ja iloa elämään.

Tiede: matematiikka, biologia ym. eivät toimi samalla tavoin mielen eri kerrosten välillä eivätkä yllä epätietoisuuden ja assosiaatioiden alueelle.

Minusta Händelin Messiaan peruminen lapsilta on todella surullinen tapaus, kun muistelen, miten itse nautin silloin harvoin, kun Laajavuoren koulun H-luokalla soitettiin kelanauhurilla klassista musiikkia.

Muistikuvissani teos on aina Sergei Prokofjevin Pekka ja susi. Se on sen verran abstrakti, että ajatukset saattoivat sen siivittäminä hieman kohota 70-lukulaisen koulun ankeasta mielenmaisemasta, jolloin ymmärtämystä autismin kirjolle, keskittymisvaikeuksille ja mielen hauraudelle ei oikein koulun aikuisilla tahtonut olla.

Nyt kun kaikesta leikataan, sanon: ei terveydeltä, sillä ilman riittävää määrää terveyttä emme voi kokea mitään.

Sanon myös: ei kulttuurilta, sillä jos ihmisyydessä on jotakin erityistä, joka ei ole negatiivista kuten ahneus ja julmuus, verrattuna muihin eläinlajeihin, se löytyy juuri taiteiden alueelta.

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.