Lääketiede on ollut arvostettu ja haluttu oppiala, jota opiskelemaan päästäkseen monet korottavat arvosanojaan ja yrittävät vuosi toisensa jälkeen uudelleen.

Opintojen aikana osa opiskelijoista kuitenkin uupuu ja alkaa epäillä oliko ammatin valinta oikea. Yhä useampi lääkäri jättää työnsä ja hakeutuu muihin töihin.

Tämä ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Sama ongelma on myös ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Eric Reinhart kirjoitti aiheesta esseen The New York Timesiin otsikolla ”Doctors Aren’t Burned Out. We’re Demoralized”.

Syyt taustalla

Mitä tekijöitä väsymisen ja loppuun palamisen taustalla on?

Useissa kyselytutkimuksissa tuodaan esille COVID-19 pandemia. Sen aikana osa terveydenhuollon henkilökunnasta joutui venymään äärimmilleen eikä ole päässyt palautumaan, koska pandemian aikana syntynyt hoitovelka odottaa pikaista purkamista samalla kun sairaalat kärsivät pahenevasta henkilöstöpulasta, niin lääkäreistä kuin sairaanhoitajistakin.

Ja sitten tuli kauan odotettu sote, jonka piti parantaa potilaiden tasa-arvoista hoitoon pääsyä, edistää perus- ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja tuoda sosiaalitoimi lähemmäs terveydenhoitoa.

Rahat eivät sitten riittäneetkään, ja nyt henkilökuntaa aletaan vähentää, vaikka sitä ei ole tähänkään asti ollut riittävästi. Päättäjätkin varmasti ymmärtävät, että tämän seurauksena moni siirtyy jälleen muihin tehtäviin, ellei uhkaava työttömyys laman kehittyessä vaikuta tähän.

Parasta kiireestä huolimatta

Työtä jaksaa tehdä, jos sen kokee mielekkääksi ja jos työyhteisö on hyvä.

Tähän johtopäätökseen kiteytyy niin lääkärin kuin sairaanhoitajankin työhön sitoutuminen. Eräs kollega totesikin Lääkäriportaalin haastattelussa 14.9.2023: ”Työni on aivan parasta kiireestä huolimatta. Päivän paras hetki oli omapotilaani luja halaus vastaanottokäynnin päätteeksi. Hyvä työyhteisö on jaksamisen ja toiminnan sujuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.”

Lääkärin työn sisältö ja vaikuttamismahdollisuudet ovat särkyneet viime vuosien aikana liiketoiminnan oppien ja aikaa syövien potilastietojärjestelmien vallattua strategioiden kärjen, vaikka terveydenhuollon tavaramerkit muuta kertovatkin. Voiko 12 vuoden koulutuksen saanut akateeminen työntekijä tyytyä toimimaan liukuhihnalääkärinä, jonka listalle pantujen potilaiden määrä kasvaa sitä mukaa, kun muut kollegat uupuvat ja lähtevät?

Lääkärin täytyy joko muuttaa ammattihenkilöytensä potilaansa parhaaksi työskentelevästä ammattitaitoansa ylläpitävästä lääkäristä virkahenkilöksi, joka naputtelee tietokonettaan entistä nopeammin saavuttaakseen hänelle osoitetut tavoitteet, tai vaihtaa työpaikkaan, jossa voi toteuttaa lääkäriyttään.

Pahempaa voi vielä olla luvassa.

Eräässä valtion virastossa akateemisesti koulutetuille työntekijöille sovitaan tietty määrä päivässä tapahtuvia asiakaskontakteja. Jos tavoite ei toteudu, laskee palkka. Kaikki puhelut tallennetaan asiakaspalvelun parantamiseksi.

Työyhteisö kannattelee tai uuvuttaa

Työyhteisö on jaksamisen kannalta tärkeä. Se joko kannattelee ja tukee tai uuvuttaa työntekijän.

Työyhteisö myös mukauttaa uuden työntekijän yhteiseen hiileen puhaltamisen polulle. Viime kuukausien aikana on julkisuudessa ollut useita esimerkkejä eri puolelta Suomea tilanteista, joissa hyvin toimivat työyhteisöt on hajotettu, minkä seurauksena osa työntekijöistä on lähtenyt. Uusia työntekijöitä voi olla vaikea houkutella rikottuun työyhteisöön.

Työyhteisön hengen luomisessa esimiehellä on tärkeä tehtävä. Hyviä esimiehiäkin voi olla tulevaisuudessa vaikea löytää, koska myös työntekijät saattavat olla väärissä asioissa vaativia. Parempaa tulevaisuutta odotellessa kummaltakin osapuolelta pitäisi löytyä ymmärrystä ja joustoa. ”Minulle kaikki ja heti” -kulttuurin aika tulee toivottavasti vähitellen väistymään, kun resurssien rajat tulevat eteen.

Rahat ovat vähissä. Olisiko aika nostaa potilaan ja lääkärin (ja muun terveydenhuollon henkilökunnan) näkökulmat oikeasti strategisten tavoitteiden kärkeen?

Organisaatiouudistukset ja huonosti toimivat potilastietojärjestelmät eivät tuota hyvinvointia. Mieleeni on jäänyt kaksi 200 000 euron turhaa laskua. Yksi liittyi soten alkuvaiheen suunnitteluun ja toinen A:lla alkavan potilastietojärjestelmän yhden vuoden lisälaskuun. Katosiko yhteensä noin puoli miljoonaa euroa Kankkulan kaivoon?

Lääkäriportaali kysyi 21.9.2023 Oulun yliopiston yleislääketieteen professori Juha Auviselta onko hoitosuhteen jatkuvuus terveysasemilla vain kaukaista unelmaa?

”Ei", hän vastasi. ”Hoidon jatkuvuusmalli toimii. Tunnelin päässä on valoa, ja osa on jo siellä tunnelin päässä.”

Milloin erikoissairaanhoidon tunnelin päässä näkyy valoa?

Kirjoittaja on LKT, professori emerita ja tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto.