Lääkäri 2023 -tutkimus toteutettiin vuosi sitten, ja 2–11 vuotta työelämässä olleiden lääkärien kokemuksia on jälleen koostettu kattavaan tutkimusraporttiin (1 ). Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, miten vastaajat kokivat peruskoulutuksen vastanneen työelämän vaatimuksia.

Noin 85 % vastaajista koki peruskoulutuksen tarjonneen riittävät lääketieteelliset tiedot ja taidot. Erityisesti johtamistaitojen sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen opetusta olisi kaivattu peruskoulutukseen lisää. Kokonaisuudessaan vastaajista vain alle puolet koki peruskoulutuksen vastanneen nykyistä työtään hyvin.

Tuloksissa on kieltämättä ajattelemisen aihetta. Mistä tutkimuksen tulokset oikeastaan kertovat?

Kertovatko ne yksinomaan peruskoulutuksen puutteista vai ovatko ne osoitus lääkäriltä vaadittavan osaamisen kompleksisuudesta ja jatko- ja täydennyskoulutuksen keskeisyydestä?

Tieto lisääntyy, aika ei

Valmistuva lääkäri on lääketieteen yleisasiantuntija. Kuuden vuoden peruskoulutuksen jälkeen lääkärin on hallittava kaikkien lääketieteen oppialojen ydinasiat.

Lääketieteellisen osaamisen lisäksi valmistuvalta lääkäriltä odotetaan kykyä kohdata haavoittuvassa asemassa oleva potilas ja työskennellä tuloksellisessa yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa.

Lääketieteellinen tieto lisääntyy nopeammin kuin koskaan ja yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa. Kun ajan rakenne pysyy kuitenkin ennallaan, lisensiaatintutkinnon 10 000 opintotuntia riittää vastaamaan vain osaan työelämän vaatimuksista. Siksi peruskoulutuksen tärkein tehtävä tänä päivänä on antaa valmiudet elinikäiseen oppimiseen.

Oikea-aikaisuutta lääkärikoulutukseen

Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta lääkärin on helppo vastata, mistä aiheista hän olisi peruskoulutuksen aikana tarvinnut lisää opetusta.

Lääkäri 2023 -tutkimuksen vastaajista kolme neljästä piti saamaansa johtamistaitojen opetusta riittämättömänä. Rohkenen kuitenkin epäillä, että huomattavasti harvempi vastaaja olisi peruskoulutusvuosinaan ymmärtänyt motivoitua harjaannuttamaan johtamistaitojaan.

Muistatko itse, miten innostunut olit perehtymään terveystaloustieteen perusteisiin tai perusterveydenhuollon verkostotyön hyötyihin, kun kirurgian kurssilla harjoiteltiin haavojen suturointia tai sisätautikurssin päivystysharjoituksissa käännettiin flimmereitä?

Työelämän vaatimusten tulee ohjata tiedekuntien opetussuunnitelmatyötä.

Tosiasia kuitenkin kiistatta on, että moni valmistuneen lääkärin mielestä ehdottoman tärkeä aihe on sellainen, jonka merkitystä ei useinkaan oivalla ennen kuin on itse työskennellyt osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Todellista syväoppimista harvoin tapahtuu, jos asia ei tunnu tärkeältä.

Osaavista yksilöistä osaava työyhteisö

Perus- ja jatkokoulutuksen katvealueiden paljastuminen auttaa kehittämään täydennyskoulutusta.

Perus-, jatko- ja täydennyskoulutus muodostavat parhaimmillaan saumattoman jatkumon, jonka varrella lääkäri kehittyy paitsi ammattilaisena myös ihmisenä. Valmiudet tunnistaa omia osaamistarpeita, asettaa osaamistavoitteita sekä omaksua tietoja ja taitoja lisääntyvät kokemuksen karttuessa.

Lääkärien ammatillista jatkokoulutusta on uudistettu viime vuodet määrätietoisesti ja systemaattisesti. Jotta voimme Suomessa puhua elinikäisestä oppimisesta, tulee myös täydennyskoulutuksen rakenteita uudistaa. Organisaation ja työyhteisöjen osaamisen johtamisesta pitää tulla normi myös julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Jokaisen lääkärin tulee voida jatkuvasti vahvistaa omaa ammattitaitoaan osana työtehtäviään. Vain siten pysymme kehityksen aallonharjalla.

Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, kansanterveystieteen kliininen opettaja ja 1-vuotiaan taaperon äiti.