Fellowship-vuoteni Yhdysvalloissa lähenee loppuaan. Kesäkuun lopussa on viimeinen työpäiväni täällä. Mayo Clinic on mielenkiintoinen sairaala ja jos joskus saat mahdollisuuden täällä vierailla, niin ehdottomasti suosittelen sitä. Sairaala sijaitsee Minnesotassa käytännössä keskellä ei-mitään, joten ihan vahingossa tänne ei kyllä eksy.

Sairaalassa on joka rakennuksen aulassa flyygeli, jota kuka tahansa saa soittaa. Lääkärien pukukoodi on ”business formal”, ja potilaille näkyvät tilat on rakennettu huippuhienoiksi. Potilasruokailu toimii huonepalveluperiaatteella. Osastolle potilasta viihdyttämään voi tilata terapiakoiran, muusikon tai hierojan. Kiiltävän ulkokuoren alla on kuitenkin hyvin samankaltainen sairaala kuin mikä tahansa Suomen yliopistosairaaloista.

Erot hoidossa ovat lopulta pieniä

Yleisthoraxkirurgina voin puhua vain oman erikoisalani puolesta, eikä kokemuksiani voi täysin yleistää kaikille aloille. Kaikki tieto varsinkin talouteen liittyen ei myöskään ole julkista, hoitotulosten tilastointi poikkeaa suomalaisesta ja kustannustehokkuuden yksityiskohtainen vertaileminen on hankalaa.

Johtopäätökseni on kuitenkin tämä: Suomessa tehdään samoja leikkauksia samalla tavalla, ja rintaontelon syöpiä hoidetaan hyvin samanlaisilla lääkityksillä kuin täällä, vaikka hoitoon käytettävä rahamäärä on paljon pienempi. Tämä ei mielestäni ole ihan vähäpätöinen saavutus.

Mayo Clinicillä on maine hankaliin tapauksiin erikoistuneena sairaalana, ja sitä se osin onkin, mutta tavalliset sairaudet ovat tavallisia täälläkin. Kontrasti suomalaiseen erikoissairaanhoitoon on pienempi kuin odotin. Pieni osa potilaista tulee tänne ulkomailta, hieman suurempi osa kauempaa Yhdysvalloista, mutta pääosin täällä hoidetaan lähialueiden ihmisiä.

Odotusajat lyhyempiä ja työntekijöistä huolehditaan

Osa asioista on täällä kiistatta hyvin. Potilaat pääsevät nopeammin hoitoon kuin Suomessa ja kalliita uusia syöpälääkkeitä otetaan käyttöön heti, kun tutkimusnäyttöä on. Vuodeosastolla hoitajilla on potilaille selvästi enemmän aikaa. Mayo Clinic on innokas ottamaan uusia teknologioita käyttöön ja osa rakenteilla olevista tekoälysovelluksista on todella vaikuttavia. Henkilökuntaa kohdellaan hyvin ja Mayo Clinic on toistuvasti valittu yhdeksi maan parhaista työnantajista.

Sairaalan johtamisjärjestelmä on myös mielenkiintoinen: Kaikki johtajavirat ovat määräaikaisia. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kukin klinikassa on vuorollaan ylilääkäri noin kahdeksan vuoden ajan ja palaa sitten rivilääkäriksi. Amerikkalaisittain poikkeuksellista on myös se, että lääkärit ovat täällä töissä Suomesta tuttuun tyyliin kuukausipalkalla eivätkä suoriteperustaisesti.

Kaikesta innovaatiokeskeisyydestä huolimatta täällä kuitenkin edelleen käytetään hakulaitteita ja lankapuhelimia. Osa tiloista on ahtaita ja odottavat remonttia. Oman kokemukseni perusteella leikkaussalien rytmi on hitaampi kuin Suomessa, mutta kaikki aikataulutetut leikkaukset kyllä leikataan, vaikka menisikin myöhään.

Konsultaatiokulttuuri poikkeaa suomalaisesta paljon. Mayo Clinic on erikoistunut monialaisuuteen, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että samaa potilasta saattavat kiertää päivittäin usean eri erikoisalan ihmiset, ja ensisijainen hoitava lääkäri sitten poimii rinnakkaisista suosituksista ne, joita haluaa noudattaa. Amerikkalaiseen tyyliin myös hoitajapuolella kaikelle on omat tiiminsä: kanyylinlaittotiimi, virtsakatetritiimi (miehille ja naisille erikseen) ja diabetestiimi vain muutamia mainitakseni.

Oma lukunsa on yhdysvaltalaisten vakuutusten kanssa pelaaminen, joka ei tietysti ole pelkästään Mayo Clinicin ongelma. Toisin kuin monissa muissa sairaaloissa, täällä sentään on oma hallinnollinen osastonsa vakuutusyhtiöiden kanssa neuvottelemiseen, eikä lääkärin tarvitse yksin taistella potilaansa hoidon puolesta, mikä muualla maassa on yleistä.

Pitää muistaa, että Mayo Clinic on ylellinen osa Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmää.

Hyvien sairaaloiden hoito on miljoonien amerikkalaisten ulottumattomissa, vaikka he sitä tarvitsisivatkin ja terveydenhuollon laskut ovat yleinen syy maksukyvyttömyyteen (1). Amerikkalainen perhe käyttää terveysvakuutukseen keskimäärin noin 6 000 dollaria vuodessa, jos työnantaja maksaa vakuutuksesta osan, ja summan odotetaan nousevan tänä vuonna (2).

Vakuutusmaksujen päälle joutuu vielä maksamaan tuhansien dollarien omavastuuosuuksia (3). Verojakin täällä silti maksetaan, joiden määrä riippuu osavaltiosta.

Miltä Suomen sairaalat näyttävät Yhdysvalloista katsottuna

Kaikkein arvokkain oppi tältä vuodelta on uusi perspektiivi suomalaiseen erikoissairaanhoitoon ja omaan erikoisalaani. Ongelmista huolimatta meillä Suomessa asiat ovat aika hyvin. Me suhtaudumme masokistisen kriittisesti omaan tekemiseemme, mutta jos minkä tahansa suomalaisen sairaalan siirtäisi toiselle puolelle Atlanttia, oltaisiin sen saavutuksista ylpeitä.

Ehkä kuitenkin juuri tämä perisuomalainen itseruoskinta pitää meidät nöyrinä ja vie meitä eteenpäin. Me emme julistaudu erinomaisiksi, vaan vilkuilemme sivuille ja katsomme peiliin. Perusterveydenhuollon hoitoonpääsy on tunnustetusti iso ongelmamme ja joidenkin sairauksien, kuten keuhkosyövän (4), hoidossa Suomella on parantamisen varaa. Lääketieteen monimutkaistuessa ja väestön ikääntyessä terveydenhuollon menot uhkaavat kasvaa hallitsemattomasti. Kuitenkin tosiasioiden tunnustamiseen kuuluu myös sen näkeminen, mikä on hyvää ja säilyttämisen arvoista.

Kustannusvaikuttavuuden osalta me kiistatta teemme jotakin myös oikein. Voisimmeko ymmärtää oman järjestelmämme toimivia mekanismeja paremmin, ja niitä vahvistamalla hillitä kustannusten kasvua samalla parantaen hoidon laatua ja saatavuutta? Miten erottaa aliresurssointi tehokkuudesta?

Tekoälyhuuman ja säästöpaineiden keskellä ei saisi unohtaa, että meidän ensisijainen tehtävämme lääkäreinä ei ole käyttää mahdollisimman uusia lääkkeitä tai laitteita, eikä säästää mahdollisimman paljon rahaa. Mayo Clinicin logossa on kolme kilpeä, jotka symboloivat potilaan hoitoa, opetusta ja tutkimusta. Niitä meidän pitää puolustaa Suomessakin.

Enpä olisi lähtiessäni uskonut, että Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen palaisin kotiin vähän isänmaallisempana. Vaikka olen tästä mahdollisuudesta kiitollinen ja iloinen siitä, että lähdin. Kaikkein kivointa kuitenkin on voida palata takaisin kotiin.

Kirjoittaja on sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri, joka työskentelee Yhdysvalloissa.