Minä en kuulunut niihin kandidaatteihin, jotka olisivat haikailleet valmiilta reitiltä poikkeamisesta.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen kiertänyt läpi Suomen lääkikset Lääkäriliiton järjestämissä 6. vuosikurssin infotilaisuuksissa. Kandit olivat toivoneet esittelyä yksityispuolella toimimisesta.

Jokaisesta kaupungista löytyi muutama nuori kollega, joka oli jo ennen valmistumistaan etenemässä hyvää vauhtia kohti yrittäjyyttä. Kysymykset olivat haastavia ja asiaan selvästi perehdytty. Kun aikaisemmat kollegasukupolvet tyypilliseti ajattelevat yrittäjyyttä sopivana vaihtoehtona muutama vuosi erikoislääkäriksi valmistumisen jälkeen, nuoret ajattelevat toisin. Yritys saattaa olla kasassa ennen lisensiaatin tutkintoa.

Milloin lääkäri on oikeastaan valmis yrittäjäksi?

Minä en kuulunut niihin kandidaatteihin, jotka olisivat haikailleet valmiilta reitiltä poikkeamisesta. Pohdin – aina eksistentialismia hipovaan kriisiin saakka – erikoisalavalintaani ja tulin sinä aikana viihtyneeksi terveyskeskuslääkärinä useamman vuoden. Vasta myöhemmin näin miten yrittäjyys oli kasvanut jälkinä perässäni. Siinä vaiheessa, kun hankin Y-tunnuksen, oli valintani jo itsestäänselvä.

Selvänä näyttäytyi myös se valmennus, jonka olin yrittäjäksi saanut. Tein terveyskeskustyötä pääosin pienen paikkakunnan ainoana lääkärinä. Totuin urani alusta lähtien siihen, ettei seinän toisella puolella ole kollegiaalista apua. Siihen, ettei hankalia asioita voi siirtää kenellekään toiselle sekä siihen, että ajanvarauskirjani hallinta on vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Varsin nopeasti muodostin työtavan, jossa tein kaikkeni tänään helpottaakseni huomisen työtä. Se palkitsi – loppua kohden yksinäinen virkani oli varsin kevyt hoitaa.

Samalla oli asioita, joihin en tottunut. En pitänyt vuosittaisia neljän viikon lomaputkia enkä suhtautunut työaikoihin kuin korkeintaan viitteellisesti. Hoidin potilaita, en kellokorttia. Tämän tottumuksen myötä en ole nykytilassanikaan kaivannut pitkiä lomia – töiden jättäminen viikoksikin tuntuisi kerta kaikkiaan vieraalta. Toisaalta vapaata järjestyy sinne, missä tarve on.

Jos olisin lähtenyt kerryttämään sairaalapalveluita, olisi siirtymä itsensä työllistämiseen ollut todennäköisesti vaikeampi. Mikään suuressa ja turvatussa organisaatiossa ammattirooleineen, IT-tukineen ja toimintaohjeineen ei tue kasvua yrittäjäksi.

Väliä yrittäjäksi lähtiessä ei olekaan sillä, kuinka monta vuotta lääkärinä toimimista on takana vaan sillä, mitä nuo vuodet ovat sisältäneet.

Toki yrittäjyyttä on erilaista. Harva nykylääkäreistä ottaa suurta riskiä tiloineen, välineineen ja henkilökuntineen perustaen oman kivijalkavastaanoton. Lääkärikeskukset tarjoavat tälle pehmeän all inclusive -vaihtoehdon, jossa lupahakemusten jälkeen takki löytyy naulasta ja tunnukset potilastietojärjestelmään puhelinsoiton päästä. Monet uudet yritykset sijoittuvat kliinisen työn ulkopuolelle. Teknologiasta rakentuvat startupit ovat kasvava ilmentymä terveyspalveluissa. Yhteen ei meitä voi niputtaa.

Kaikkea yrittämistä koskee itsenäisyyden vaatimus. On johdettava omaa tekemistään ja kyettävä pitkäjänteisyyteen. On selvittävä alun kuukausista, jolloin yrityksellä on kuluja, mutta yrittäjällä ei tuloja. Myöhemminkin palkkapäivästä toiseen elämisen sijaan on sitouduttava vuosikymmenen rakentamiseen epävarmaa menestystä havitellessaan. Ilman korkean luokan taitoa itsenäisyyteen ei yrittäjänä pärjää.

Millaisen valmiudet yrittäjyyteen hankkiikin, selvää on kuitenkin tämä: 10 vuodenkin kokemus lääkärinä on tasan 0 vuoden kokemus yrittäjänä. Itsenäisyyden lisäksi tarvitaankin sopeutumiskykyä.

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri.