Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi suomalaisille yliopistoille 255 miljoonan edestä 1 000 palkallista kolmivuotista tohtorikoulutuspaikkaa vuosille 2024–2027.

Tämän kansallisen tohtorikoulutuspilotin tavoitteena on lisätä tohtorien määrää Suomessa niin, että siihen valitut saavat väitöskirjansa valmiiksi kolmen vuoden työsuhteen aikana. Uudet väitöskirjatutkijat opiskelevat aluksi sekä tutkijan- että työelämätaitoja. Tohtorikoulutuspilotin tavoitteena on lisätä tohtorikoulutettavien liikkuvuutta eri yliopistojen sekä yliopistojen ja liike- ja tutkimuslaitosten ja muiden organisaatioiden välillä sekä lisätä tohtorien monipuolista työllistymistä yhteiskunnan eri osa-alueille. Pilotissa tutkitaan myös itse tohtorikoulutuksen toteutusta, ohjausta ja mahdollisuutta suorittaa maisterintutkinto osana tohtorikoulutusta.

Helsingin yliopiston tutkijakoulu järjesti kansainvälisen haun 236 palkalliseen väitöskirjatutkijan tehtävään. Hakemuksia saapui 1 312. Kevään haussa valittiin 171 väitöskirjatutkijaa, joista 133 aloittaa tänä syksynä.

Kaikkiaan 1 000 paikasta on haussa lääketieteeseen viittaavilta alueilta biolääketieteeseen 192, lääketutkimukseen 80, kliiniseen tutkimukseen 71, integratiivisiin elotieteisiin 61 ja aivot ja mieli -ohjelmaan 35 paikkaa. Eniten paikkoja on tietojenkäsittelyyn. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kaikki paikat sijoittuvat syövän tutkimukseen.

Helsingin yliopistossa on lisäksi yliopiston itsensä rahoittamia palkallisia tohtorikoulupaikkoja, joissa tohtoriksi pitäisi valmistua neljässä vuodessa. Opintojen sujuvoittamiseksi yliopisto katsoi aiheelliseksi tarkistaa tohtoritutkinnon opintovaatimuksia, koska ylimitoitettujen väitöskirjavaatimusten katsottiin haastavan tohtoritutkinnon suorittamisen tavoiteajassa.

Uudet määräykset

Rehtori on 26.8.2024 allekirjoittanut tutkijakoulutuksen uudet määräykset.

Lääketieteessä väitöskirjat ovat lähes poikkeuksetta artikkeliväitöskirjoja, joiden osalta uudet kriteerit edellyttävät tyypillisesti 2–3 tieteellistä artikkelia, tietyin kriteerein myös yksi artikkeli voi riittää. Samaa artikkelijulkaisua voidaan käyttää usean eri opiskelijan väitöskirjassa. Väitöskirja voi uusien yleisten kriteerien mukaan koostua joko julkaistuista ja julkaistavaksi hyväksytyistä vertaisarvioiduista artikkeleista tai aiemmin julkaisemattomista käsikirjoituksista, jotka ovat tieteellisessä vertaisarvioinnissa tai valmiita lähetettäväksi vertaisarviointiprosessiin. Hyväksyntää odottavien osalta käsikirjoituksen tulee täyttää asetetut tieteelliset vaatimukset ja niiden arvioinnissa huomioidaan vertaisarvioinnin puute.

Tohtoriohjelmassa on tarkoitus antaa syvällinen osaaminen tutkimustehtäviin ja muihin erittäin vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Tämän päivän uutisissa mainittiin, että suomalaisten koulutustaso on laskenut toisin kuin verrokkimaissa. Suomessa on 40 % korkeakoulutettuja, kun OECD:n keskimääräinen korkeasti koulutettujen osuus on 47 %. Hallituksen tavoitteena on nyt nostaa korkeakoulutettujen osuus 50 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Toivottavasti tähän tavoitteeseen ei pyritä samalla strategialla kuin millä koulut ja yliopistot saavat valtiolta rahoitusta: lasketaan rimaa, jotta mahdollisimman moni valmistuu. Tämä on todennäköistä, koska Pisa-tulokset ovat romahtaneet ja yliopistoihin tulevien osaaminen on aiempaa heikompaa. Tällä viikolla uutisoitiin myös työnantajien huolista uusien työntekijöiden heikosta osaamisesta erityisesti luonnontieteellisissä ja matemaattisissa aineissa.

Tältä taustalta nousee huoli siitä, miten nämä aiempaa heikoimmilla tiedoilla varustetut nuoret pystyvät suorittamaan tohtoritutkinnon 3–4 vuodessa.

On tietysti mahdollista, että tohtorikoulutukseen hakeutuvat ne lahjakkaimmat, jotka pärjäävät missä tahansa koulutusjärjestelmässä.

Huomattava osa tohtorikoulutuksen pikalinjalle valituista 1 000 opiskelijasta tulee myös muista maista, joissa koulutuksen tulokset eivät ole laskeneet, pikemminkin nousseet. Näiden opiskelijoiden osalta toivoisi, että yliopistoissakin ymmärrettäisiin, että erittäin vaativiin asiantuntijatehtäviin Suomessa vaaditaan yleensä suomen tai ruotsin kielen taito.

Viittaan kielitieteilijä Janne Saarikiven erinomaisiin kannanottoihin. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa maan kielen oppimiseen panostetaan, jotta valtion rahoilla koulutetut opiskelijat jäisivät heidät kouluttaneeseen maahan. Suomessa on valittu toinen strategia: tehdään kaikki voitava, jotta ulkomaiset opiskelijat eivät altistuisi kotimaisille kielille.

Elämänkaaren loppusuora

Lääketieteellisten tohtorikoulutettavien osalta kolmen vuoden pikakoulutus kaikkine tavoitteineen on vaikea toteuttaa.

Helsingissä syöpätutkimus saa paljon nuoria pikakoulutettavia tutkijoita, mutta tuskin kliiniseen tutkimukseen. Lääkäreiden osuus lääketieteellisessä tutkimuksessa on jatkuvasti vähentynyt.

Pikakoulutus tekee kliinisen tohtoritutkinnon suorittamisen mahdottomaksi, jollei väitöskirjatyöntekijälle anneta valmiiksi kerättyä aineistoa analysoitavaksi. Tällöin tutkimuksesta jää kuitenkin iso pala pois: tärkeän tutkimusalueen määrittely ja tutkimussuunnitelman sekä sen edellyttämän byrokratian oppiminen.

Ilmeisesti elämänkaarensa päähän tulossa oleva entisenlainen tohtorikoulutus on antanut tohtorikoulutettavalle mahdollisuuden kypsyä tutkijana. Väitöskirjoja ohjatessa on ollut huikea kokemus nähdä miten nuoresta ja joskus epävarmasta tutkijasta tulee innovatiivisia ajatuksia tuottava kriittinen ajattelija, joka pystyy myös välittämään loogisen ajattelunsa vieraalla kielellä.

Mielenkiintoinen kysymys on myös mistä löytyvät ohjaajat ja seurantaryhmän jäsenet, jotka eivät ole nykyisten tiukkojen kriteereiden mukaan jäävejä?

Entä mihin tuoreet tohtorit työllistyvät?

Tohtoripilotin tavoitteiden perusteella tohtoreita tarvitaan tutkijoiksi, asiantuntijatehtäviin ja liike-elämän palvelukseen. Meillä on valtava pula akateemisista työpaikoista niin tuoreille tohtoreille kuin postdoc-vaiheen ohittaneille. Nämä jälkimmäiset ovat erityisesti niitä, joiden harteilla lepää Suomen akateeminen tulevaisuus. Heidän elämänsä on myös pitempiaikaisen työsuhteen osalta hyvin epävarmaa. Uskaltaisin väittää, että he ovat yksi syrjityimmistä ammattiryhmistä.

Olen monta vuotta ihmetellyt länsinaapureiden keveitä väitöskirjoja.

Pohjalukema oli tanskalainen tekele, jossa oli yksi julkaistu alkuperäistutkimus, yksi käsikirjoitus ja yksi julkaistu tutkimussuunnitelma. Väittelijällä olikin väitöksessään sopivasti T-paita ja likaiset farkut. Väitöksen jälkeen tarjottiin kokista ja sipsejä.

Kirjoittaja on LKT, professori emerita ja tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto.